Kansainvälistä vainojen uhrien muistopäivää vietetään tammikuun 27. päivänä, jolloin Auschwitz-Birkenau vapautettiin vuonna 1945.
Vuonna 2005 YK julisti tammikuun 27. päivän kansainväliseksi muistopäiväksi, jolloin kunnioitamme holokaustin aikana murhattuja ja sitä vastustaneita. Israelissa päivää kutsutaan nimellä Yom Hazikaron, ja sitä on vietetty vuodesta 1953. Suomessa muistopäivää on huomioitu vuodesta 2002 lähtien, mutta ikävä kyllä antisemitismi lisääntyy jälleen maailmalla ja meidän maassamme. Historia tuntuu toistavan itseään.
On kulunut 91 vuotta siitä, kun natsit nousivat valtaan Saksassa. Pian sen jälkeen juutalaiset kohtasivat syrjintää. 1940-luvun alussa aloitettiin ”kuolemankoneisto, lopullinen ratkaisu”, jonka tarkoitus oli tuhota Euroopan juutalaiset. Kuusi miljoonaa juutalaista murhattiin kylmäverisesti. Heistä 1,5 miljoonaa oli lapsia.
Jälkeenpäin on vaikea ymmärtää, miten suurin osa Euroopan maista valitsi tehdä yhteistyötä natsien kanssa ja kuljetti mitään aavistamattomia syyttömiä ihmisiä karjavaunuissa tuhoamisleireille.
Vuonna 2019 osallistuin konferenssiin Haagissa. Hollantilainen konferenssi-isäntämme esitti puheessaan, että Hollannin ja valtion omistaman rautatien pitäisi maksaa korvauksia niiden juutalaisten omaisille, joita kuljetettiin karjavaunuilla kuolemaan (he joutuivat maksamaan omat lippunsa). Myöhemmin samana päivänä Hollannin eduskunta ilmoitti maksavansa miljoonien korvaukset, mistä me konferenssin osallistujat iloitsimme suuresti. Saman vuoden Vainojen uhrien muistopäivänä Hollanti pyysi anteeksi osuuttaan juutalaisten hävittämisessä.
Muistopäivä huomioidaan ympäri maailmaa antisemitismiä ja muukalaisvihaa vastustavilla mielenilmauksilla. Myös Suomessa pidetään muistotilaisuuksia, joissa keskitytään holokaustiin, tähän julmaan kansanmurhaan.
Auschwitz on pahuuden ja toivottomuuden symboli. Meidän tulee kansainvälisesti muistuttaa toinen toistamme: ”Ei koskaan enää – never again!”
Ikävä kyllä, juutalaisviha lisääntyy jälleen. Terrorijärjestö Hamasin 7.10. tekemä joukkomurha Israelia ja sen viattomia siviilejä kohtaan muistuttaa holokaustia. Se oli askel kohti juutalaisten ja Israelin tuhoamista. Hamas otti panttivankeja, murhasi, silpoi ja raiskasi viattomia Israelissa; maassa, joka toisen maailmansodan jälkeen perustettiin turvasatamaksi maailman juutalaisille.
Monet Israelin naapurimaista yllyttävät ja rahoittavat terrorijärjestöjä Israelia vastaan, jolla on oikeus puolustaa maataan ja kansalaisiaan. Tänään maailman juutalaiset kokevat olevansa uhattuja, koska Gazan konfliktin myötä antisemitismi on lisääntynyt rajusti.
En olisi osannut odottaa, että meidän sivistynyt Eurooppamme muuttuisi näin juutalaisvastaiseksi. Jo viisi vuotta sitten 87 % Ruotsin juutalaisista sai osakseen antisemitistisiä ilmaisuja. Tänään tilanne on vielä pahempi. Juutalaisia symboleja, kuten kipa ja Daavidin tähti, piilotetaan hyökkäysten pelossa. Juutalaisiin kouluihin, synagogiin ja jopa suurlähetystöihin on hyökätty eri puolilla maailmaa, ja niitä on jouduttu sulkemaan.
Suomen nykyinen hallitus on rasisminvastaisessa ohjelmassaan luvannut muuttaa lainsäädäntöä ja tehdä holokaustin kieltämisen rangaistavaksi. Toivottavasti tällä on positiivinen vaikutus antisemitismiä vastaan.
Kriisitilanteesta huolimatta monet juutalaiset suunnittelevat muuttavansa Israeliin, koska kokevat olonsa uhatuksi kotimaissaan. He eivät tunne oloaan turvatuksi missään muualla kuin Israelissa.
Lisääntyvä juutalaisviha on hyötynyt mediasta, jonka uutisointi on voimakkaasti pro-palestiinalaista ja Israelia tuomitsevaa.
Humanitääriset järjestöt ja jotkut kirkolliset piirit pitävät itseään liian hyvinä tukeakseen Israelia avoimesti. Sen sijaan monet pitävät Israelia pahana palestiinalaisten miehittäjänä.
Joissakin maissa harrastetaan kaksinaismoralismia. Esimerkiksi Etelä-Afrikka on nostanut Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa kanteen Israelia vastaan kansanmurhasta.
Meilläkin Suomessa on poliittisia ja muita piirejä, jotka sanovat, että Israel tulisi tuomita kansanmurhasta. Täytyisikö saarretun juutalaisen valtion pyytää lupaa puolustaakseen itseään vihollisilta?
Fredrik Ekholm
Vaasa