Hyvinvointialueet ovat joutuneet vetämään vyötään liian kireälle liian pitkään, sillä Orpon hallitus on ollut haluton vastaamaan hyvinvointialueiden ongelmiin. Ongelmat ovat kyllä olleet tiedossa ja niihin on esitetty oppositiostakin ratkaisuehdotuksia useiden vuosien ajan, mutta niille on pitkään viitattu hallituksesta kintaalla.
Kun hallitus puhuu siitä, että he ovat lisänneet rahaa hyvinvointialueille, se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että nykyisin rahoitukseen sisältyy mekanismi, joka kasvattaa hyvinvointialueille jaettavaa rahoitusta tarpeiden mukaisesti. Kasvanut rahoitus ei siis johdu siitä, että hallitus olisi halunnut parantaa yhteisiä sote-palveluja ja toiminut tämän mukaisesti, vaan siitä, että palvelutarpeet ja kustannustaso ovat nousseet ja sitä kautta myös rahoituksen tarve on kasvanut.
Sen sijaan Orpon hallituksen tekemät leikkaukset vaikeuttavat hyvinvointialueiden kykyä järjestää toimivia ja ihmislähtöisiä sote-palveluita. Leikkauksia on tehty koko hallituskauden ajan sadoilla miljoonilla euroilla.
Leikkauksia on tehty muun muassa hoitoon pääsyyn ja vanhustenhoitoon. Näillä on myös ollut vaikutuksia. Perusterveydenhuollon hoitoon pääsy on lähtenyt pidentymään. Tammikuussa 2026 kahdessa viikossa lääkäriin pääsi enää 57 prosenttia asiakkaista, kun vuotta aiemmin joulukuussa 2024 se oli ollut mahdollista vielä 69 prosentille.
Vanhustenhoidon hoitajamitoituksen lasku on puolestaan lisännyt henkilökunnan kuormitusta ja laskenut hoidon laatua, kun hoitajien työaika ei riitä kaikkiin heille kuuluviin tehtäviin.
Leikkaaminen ei saa olla ainut vaihtoehto sote-palveluiden kehittämisessä. Esimerkiksi ennaltaehkäisyyn ja nopeampaan hoitoon pääsyyn satsaaminen saattaa aluksi maksaa enemmän, mutta säästöjä saadaan pidemmällä jänteellä ja pysyvämmin samalla, kun ihmisten terveys ja hyvinvointi paranevat.
Ennaltaehkäisyyn ja hoitoon pääsyyn panostaminen onnistuu vain, jos hyvinvointialueiden riittävästä rahoituksesta ja toimintaedellytyksistä huolehditaan. Hyvinvointialueiden rahoitusta säätelevä rahoituslaki tarvitsee pikaisesti korjausta. Rahoituslain korjaamistarpeen ovat todenneet myös kaikki hyvinvointialueet.
On hyvä, että pääministeri Orpo on antamassa pääministerin ilmoituksen sotesta ensi viikolla ja perustanut parlamentaarisen työryhmän aihepiirin ympärille. On kuitenkin todettava, että hallituksen aikeet jatkaa samanaikaisesti hyvinvointialueilta leikkaamista eivät toimi hyvänä pohjana yhteistyön rakentamiselle.
Tarve julkisen talouden tervehdyttämiselle on ilmeinen, mutta sen voi tehdä usealla eri tavalla.
Politiikassa on aina kyse valinnoista esimerkiksi siinä, että antaako tänäkin vuonna 100 miljoonaa euroa kela-korvauksin yksityisten terveysjättien kassoihin vai helpottaako niillä hoitoon pääsyä hyvinvointialueilla. Tai käyttääkö 800 miljoonaa euroa yhteisöveron alentamiseen, jolla ei ole vaikutusta talouskasvuun ja jota asiantuntijatkin kritisoivat tehottomaksi päätökseksi, vai löytääkö sille reilumpaa käyttöä jo kaikkein varakkaimpien omistajien sijaan.