RKP:n vastine synnytyspalveluiden kehittämisestä esittää tutun kauniin tavoitteen, mutta sivuuttaa täysin sen tosiasian, jonka kanssa Vaasan keskussairaala elää joka päivä: synnytysten määrä on vaarallisen lähellä rajaa, jossa toiminnan jatkuvuus käy kyseenalaiseksi. Puhutaan tulevaisuudesta ja visioista, mutta vältellään konkreettista kysymystä siitä, miten synnyttäjät saadaan Vaasaan nyt, ei vasta joskus tulevaisuudessa. Maksuttomuuskokeilu olisi tarpeellinen. Se olisi ollut välitön, mitattava ja toteuttamiskelpoinen toimenpide tilanteessa, jossa jokainen synnytys on merkityksellinen sairaalan elinvoimalle.
On hämmentävää, että RKP väittää kokeilun olevan epätasa-arvoinen, vaikka todellisuudessa se olisi lisännyt valinnanvapautta eikä rajoittanut sitä. Kukaan ei olisi menettänyt oikeutta synnyttää siellä missä haluaa. Kokeilu olisi yksinkertaisesti lisännyt Vaasan keskussairaalan vetovoimaisuutta. On vaikea ymmärtää, miten yhden vuoden rajattu kokeilu, joka ei olisi vaikuttanut kenenkään oikeuksiin, voidaan tulkita epätasa-arvoiseksi.
RKP nostaa esiin potilashotelli-idean, mutta se ei ole ratkaisu tämän päivän tilanteeseen. Potilashotelli on tällä hetkellä vasta päiväunissa. Upeaa, jos saamme potilashotellin Vaasaan, mutta sen valmistumiseen voi mennä jopa kymmenen vuotta. On myös ristiriitaista vedota tuleviin kehittämistoimiin, kun samalla torpataan konkreettinen keino, joka olisi voitu toteuttaa heti ja jonka kustannukset olisi katettu nykyrahalla – ilman lisälaskua alueelle.
On myös syytä muistaa, että Pohjanmaan hyvinvointialue maksaa vuosittain 2,4 miljoonaa euroa muiden alueiden synnytyksistä. Tämä on rahaa, joka valuu ulos alueelta samaan aikaan kun oma keskussairaalamme kamppailee toimintansa jatkuvuuden puolesta. 30 % pohjanmaalaisista synnyttää muualla kuin Pohjanmaalla. Jos edes osa näistä saataisi synnyttämään omalla hyvinvointialueella, säästäisimme rahaa. RKP sanoo haluavansa turvata palvelut, mutta kieltäytyy käyttämästä keinoa, joka olisi voinut pitää sairaalan sydämen lyömässä vahvemmin.
Kokeilua vastustettiin valtuustossa myös sillä perusteella, ettei valmistelu ollut riittävää. Tämä on erikoinen argumentti, sillä valmistelua nimenomaan tehtiin yhdessä viranhaltijoiden kanssa, se esiteltiin valtuustoryhmille hyvissä ajoin, eikä yksikään esille tuotu epäselvyys ollut sellainen, jota ei olisi voitu ratkaista. Todellisuudessa kyse taisi olla poliittisesta haluttomuudesta tarttua ratkaisuun, joka tupsahti väärältä suunnalta. Sen sijaan annettiin vaikutelma, että on parempi odottaa vuosia, jopa riskirajoille asti, kuin kokeilla jotain, joka olisi voinut muuttaa suuntaa jo ensi vuonna.
Vaasan keskussairaalaa ei pelasteta juhlapuheilla, toiveilla tai tulevaisuuden haavekuvilla. Se pelastetaan päätöksillä, joilla on vaikutusta sairaalan arkeen jo nyt. Synnyttäjät tekevät valintoja joka päivä, ja tällä hetkellä kovin moni valitsee toisen alueen. Tämä kehitys ei pysähdy itsestään, eikä sitä voi pysäyttää yksin markkinointikampanjoilla tai lupauksilla tulevista hankkeista. Maksuttomuuskokeilu olisi ollut rohkea askel, joka olisi antanut todellista dataa ja voinut aidosti kääntää suuntaa.
Jos pidämme synnytystoimintaa sairaalan sydämenä – ja sitä se kiistatta on – meidän pitäisi kohdella sitä myös sen mukaan. Sydän pysyy toiminnassa ja vahvistuu sitä tukevalla jokapäiväisellä toiminnalla. Nyt mahdollisuus tehdä tällainen teko torjuttiin, ja se oli virhe. Toivon, ettei tulevaisuudessa tarvitse katsoa taaksepäin ja todeta, että Vaasan keskussairaala olisi voinut pelastua, jos poliittista rohkeutta olisi ollut enemmän.