Väsymätön lobbaaminen on ainoa tapa saada tulpattua kehitystä, joka imee Etelä-Pohjanmaata tyhjäksi nuorista ikäluokista.
Pudotellaan alkuun karut aivovuotoluvut, jotka ilmenevät Etelä-Pohjanmaan liiton yhteyspäällikön Miika Laurilan koostamista tilastoista. Numerot pohjautuvat Tilastokeskuksen väestön ennakkotilastoon ja muuttoliiketilastoon.
Maakunnan muuttotappio aiheutuu käytännössä lähes kokonaan 15–24- vuotiaiden ikäryhmän muuttamisesta pois.
Yleensä pois muuttamisen syynä on maamme heikoin tilanne korkeakoulujen aloituspaikoissa. Maakunta on ollut iät ja ajat luokalle jääneistä heikoimmassa asemassa. 2010-luvun alun korkeakouluun kohdistetut ja lopulta älyttömän lyhytnäköisesti perustellut leikkaukset näkyvät edelleen.
Vuosittaisia aloituspaikkojen lisäyksiä on saatu, mutta takamatka on niin julmettu, että maakuntaliiton laskelmien mukaan lisäaloituspaikkoja pitäisi olla järjestään 500 vuosittain, jotta pääsisimme edes toiseksi viimeisen maakunnan rinnalle.
Kosmetiikka alueella annetuissa almuissa saisi jo muuttua käytännön teoiksi.
Etelä-Pohjanmaa on kärsinyt muuttotappiota musertavat -4215 henkilöä vuosien 2017–2023 aikana juuri 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä. Yhteenlaskettu muuttotappio on Etelä-Pohjanmaalla ollut maakunnista kaikkein suurin vuosien 2017–2022 välillä.
Nuorten määrän väheneminen muuttoliikkeen vuoksi on merkittävä tekijä työvoimapulan kärjistymisessä.
Etelä-Pohjanmaan väkiluku väheni viime vuonna kokonaisuudessaan 231 henkilöä. Pohjanmaalla taas väkiluku kasvoi peräti 1 282 henkilöllä, ilmenee Tilastokeskuksen väestön ennakkotiedoista.
Ministerille syöttö lapaan
Toivotan voimia ja viisautta Etelä-Pohjanmaan edunvalvojille edistää alueen elinvoimaa.
Tiedän, että esimerkiksi pari vuotta sitten virassaan aloittanut maakuntajohtaja Heli Seppelvirta paiskii väsymättömästi töitä sen eteen, jotta Seinäjoen ammattikorkeakoulu saisi kipeästi kaipaamansa lisäaloituspaikat. Ja mieluummin useana vuonna putkeen, ei joka vuosi okm:n bingotulosta jännittäen.
Keväällä Seinäjoelle vierailemaan saapuva tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multalalle (kok.) todennäköisesti esitellään Seamkia, jonka opiskelijat itse ovat rankanneet maamme parhaaksi. Siihen parhauteen sisältyy myös se fakta, että Seamkista valmistuneet työllistyvät erinomaisesti.
Rehtori-toimitusjohtaja Jaakko Hallila osaa kyllä perustella, miksi lisäaloituspaikkoja tarvitaan.
Lisäksi alueella on paitsi maan parhaita työllisyysasteita, paljon työnantajayrityksiä sekä huutava osaajapula, johon vastataan vain antamalla lisää koulutuspaikkoja Etelä-Pohjanmaalle. Halojata, halloo, kuuleko Helsinki! Vai vieläkö tarvitsee isompaa megafonia ja järkiperusteita?
Maakunnan väen ja poliittisten taustavoimien kannattaa jo kääriä hihat tulevia eduskuntavaaleja ajatellen. Ehdokashankinnan, ehdokasasettelun ja itse ehdokkaiden kampanjoiden täytyy olla niin puhuttelevia, että äänet jäävät maakuntaan, eivätkä valu Keski-Pohjanmaalle tai rannikolle.
Vaikka kansanedustaja edustaa koko Suomea, ei voi rehellisesti väittää, etteikö oman maakunnan edustajalla olisi väliä, millaisia panostuksia tänne saadaan. Neljä kansanedustajaa ja vain kaksi hallituspuolueesta on yksinkertaisesti liian vähän vaalipiirin vielä toistaiseksi väkirikkaimmassa maakunnassa.
Tiedän ja luotan, että pystymme parempaan!
Huomiota kuntien imagoon
STT:n haastattelema aluetutkija Timo Aro nostaa esiin voimakkaan paluun kaupungistumisen ja keskittymisen uralle. Aro puhuu varovaisesti jopa suurkaupungistumisesta. Aluetutkijan mukana koronapandemian aikana koettu hetkellinen rytmihäiriö kaupungistumiskehityksessä meni nopeasti ohi. Maaseutu ei alkanutkaan pullistella paluumuuttajista ja etätöitä paiskivasta valkokaulusväestöstä.
– Kaupungeista Helsinki, Espoo, Tampere, Turku, Jyväskylä ja Kuopio saivat enemmän väestönlisäystä kuin kertaakaan vuoden 1972 jälkeen, Aro sanoi STT:lle.
Etelä-Pohjanmaalla hattua voivat nostaa varovaisesti Kauhava (+48) ja hieman rehvakkaammin Seinäjoki (+834). Siinä ovat ainoat eteläpohjalaiskunnat, joiden väkiluku kasvoi viime vuonna.
Muut kuihtuvat ja vauhti on kylmäävää. Itse asiassa maakunnan väkiluku olisi romahtanut viime vuonna noin 2 000 hengellä ilman maahanmuuton kasvua. Paikallista väestönkasvua ei kuitenkaan voida laskea eurooppalaisen suursodan tragedian varaan, sillä suurin osa alueelta kotikunnan saaneista on sotaa paenneita ukrainalaisia.
Olen istunut lukuisissa seminaareissa ja valtuustoissa, joissa valistunut päättäjä on pitänyt yksittäisen puheenvuoron, jossa on pyydetty kanssapäättäjiä kiinnittämään huomiota oman kunnan pito- ja vetovoimaan. Jatkopuheenvuorot ovat olleet harmittavan vähäisiä.
Väitän, että monessa pitäjässä imagon kohentamisessa on varaa. Eikä se ole vain kuntaorganisaation, vaan elinkeinoelämän, yhdistysten, seurojen ja loppukädessä kaikkien asukkaiden yhteisen savotan paikka.
Jokaisella on vapaus hakea koulutusta mistä päin maata tai jopa ulkomaita myöden. Itse asiassa on varsin toivottavaakin henkisen kasvun näkökulmasta tutustua uusiin kulttuureihin ja tapoihin toimia ihmisenä yhteiskunnassa.
Mutta ellei oma kasvutarina kotipitäjässä ole ollut kovin lapsi- ja nuorisomyönteinen, tuskin oman ikäluokkani (1970-luvulla syntynyt) tapaista paluumuuttoliikettä Etelä-Pohjanmaalle enää kohdataan.