Esitellessään ensi vuoden budjettia eduskunnalle valtiovarainministeri Petteri Orpo kuvaili sitä sanalla “reilu”. Tarkastellessa budjetin tulonjakovaikutuksia käy kuitenkin nopeasti ilmi, ettei sillä ole mitään tekemistä reiluuden kanssa. Päättäjien arvovalintoja punnitaan erityisesti silloin, kun jaettavaa on vähän. Sipilä, Soini ja Orpo ovat päättäneet leikata köyhiltä ja alentaa suurituloisten verotusta. Budjetti lisää selvästi tuloeroja ja eriarvoisuutta Suomessa.
Hallitus toteuttaa kilpailukykysopimuksen vastapainoksi lupaamiaan verokevennyksiä yli puolella miljardilla. Ensi vuonna yli 7 000 euroa kuussa tienaavien palkansaajien ostovoima kasvaa kaikkein eniten. Pienituloisimmat 20 prosenttia suomalaisista taas saavat vähemmän käteen ensi vuonna.
Yksi syy siihen, että pienituloisimman viidenneksen tulot laskevat, on hallituksen päätös leikata perusturvaa. Samalla kun suurituloisille annetaan verokevennyksiä, jäädytetään kaikkien perusturvaetuuksien indeksit, sen lisäksi että etuuksiin tehdään 0,85 prosentin tasoleikkaus. Tämä iskee suoraan esimerkiksi työmarkkinatuen, kansaneläkkeen ja kotihoidontuen varassa eläviin pienituloisiin. Tämä on se sama joukko, johon hallituksen aikaisemmat leikkauspäätökset lääkkeiden omavastuiden korottamisesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä lasten kerhomaksujen korotuksista iskevät.
Työttömiä kuritetaan myös leikkaamalla ansiosidonnaista työttömyysturvaa ja lisäämällä sanktioita ja kontrollia. Opiskelijoiden opintorahasta leikataan neljännes, ja tukiaikaa lyhennetään kymmenellä kuukaudella.
Perusturvan leikkaus iskee erityisen kovaa pienituloisiin eläkeläisiin. Kaikkien alle 2 500 euroa kuussa eläkettä saavien tulot laskevat ensi vuonna.
Myös julkisen sektorin työntekijöiden tulot laskevat. Hallitus ei kompensoi kilpailukykysopimukseen sisältyvää lomarahojen 30 prosentin leikkausta, joka kohdistuu vain julkisen sektorin työntekijöihin. Se on todella epäoikeudenmukainen tapa kohdella työntekijöitä, jotka huolehtivat suomalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.
Hallituksen rahat riittävät kuitenkin uusiin verokevennyksiin, jotka kohdistuvat suurituloisimmille. Hyvätuloisten asemaa parantavat uusi yrittäjävähennys, uusi metsälahjavähennys, kotitalousvähennyksen laajentaminen sekä perintö- ja lahjaverotuksen keventäminen.
Tuloerot kasvoivat Suomessa kovaa vauhtia 90-luvun alusta alkaen. Perusturvan leikkaaminen on ollut keskeinen syy köyhyyden kasvulle, kun taas pääomatulojen edullinen verotus on vaikuttanut suurituloisten varallisuuden kasvuun. Tämä ei ole tapahtunut itsestään, vaan on ollut seurausta niistä päätöksistä, joita hallitus on tehnyt kerta toisensa jälkeen. Viime vuosina on tullut yhä enemmän kansainvälisiä tutkimuksia siitä, miten tuloerojen kasvu on haitallista niin hyvinvoinnille kuin talouskasvulle. Suuret tuloerot hidastavat talouskasvua, lyhentävät kasvujaksoja ja luovat taloudellista epävakautta.
Eriarvoisuuden vähentäminen ja tuloerojen kaventaminen on täysin mahdollista ja myös taloudellisesti järkevää politiikkaa. Hallitus kuitenkin valitsee tehdä toisin ideologisista syistä.
LI ANDERSSON