Hallituksen rasismin vastainen kampanja on aiheuttanut keskustelua ja ristiriitaisia tunteita. Kaikki hallituspuolueet eivät ole sitoutuneet kampanjaan ja monet ovat kokeneet sen näytösluonteiseksi pakkosuorittamiseksi. Hallitus puhuu muilla teoillaan kampanjan tavoitteita vastaan.
Hallitus käyttää kampanjaan 6 miljoonaa euroa valtion rahaa. On sinänsä perusteltua käyttää näinkin paljon rahaa rasismin kitkemiseen. Kuitenkin näinä säästämisen aikoina pitäisi arvioida huolellisesti, mihin raha kohdennetaan. Kampanjan alussa on nostettu näyttävästi esiin suuria yrityksiä ja työmarkkinajärjestöjä kampanjan osallistujina. Suuret yritykset eivät ole suomalaisen rasismin pahimpia pesäpaikkoja. Päinvastoin niissä tunnistetaan yleisesti moninaisuuden hyödyt liiketoiminnalle ja ne pystyvät kustantamaan itse tarvitsemansa moninaisuuskoulutuksen. Onko tarkoitus kampanjan rahoilla sponsoroida koulutusta näille yrityksille? Onko järkevää käyttää valtion rahaa kampanjointiin ja koulutukseen niille, jotka sitä vähiten tarvitsevat ja voivat kustantaa sen itse?
Samanaikaisesti hallitus purkaa säästämisen nimissä pysyviä rakenteita ja edellytyksiä pitkäjänteiselle tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiselle. Yksi esimerkki on THL:ssä toimineen tasa-arvotiedon keskuksen lakkauttaminen. Keskus oli pieni yksikkö, joka kokosi ja levitti tutkimustietoa moniperusteisesta tasa-arvosta laajalle toimijakentälle koko Suomessa. Se teki viime vuosina myös tärkeää kehittämistyötä ja sille oli kertynyt arvokasta asiantuntijaosaamista. Lakkauttamispäätökselle ei ole kerrottu minkäänlaisia perusteita ja vaikutusarviointeja.
Julkishallinnolla ja työyhteisöillä on edelleen lakisääteiset velvoitteet tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen henkilöstöä koskien. Julkisella hallinnolla on lisäksi edistämisvelvoite kaikessa varsinaisessa toiminnassa läpäisyperiaatteella, mukaan lukien lainsäädännön valmistelu.
Epäilemme, että tasa-arvotiedon keskuksen lopettamisella ei todellisuudessa luoda säästöjä, koska sen vuoksi keskitetyn tiedon ja asiantuntijuuden sijaan eri hallinnonaloilla joudutaan kokoamaan erikseen tutkimustieto sukupuoli- ja yhdenvertaisuusvaikutusten arviointiin. Läpinäkyvyys kuuluu julkisen hallinnon toimintaperiaatteisiin. Pyydämme, että THL:n pääjohtaja Mika Salminen kertoo julkisesti perusteet ja vaikutusarvioinnit tasa-arvotiedon keskuksen lakkauttamiselle.
Hallitus on myös lopettamassa yhdenvertaisuussuunnittelun päiväkodeissa. Tämä on kuin hölmöläisten peiton tekoa. Leikataan toisesta päästä ja lisätään toiseen päähän. Tiukkoina aikoina käytetään rahaa kampanjointiin ja otetaan pois siltä käytännön työltä, jolla kehitetään ennakolta yhteiskuntaa, jossa rasismilla ei ole sijaa.
Hallitus leikkaa merkittävästi kansalaisjärjestöjen valtiontukia. Esimerkiksi maahanmuuttajajärjestöjen valtiontuet ovat pieni summa verrattuna tämän yhden kampanjan resurssointiin. Niiden kontakteja ja työtä maahanmuuttajayhteisöjen parissa kotoutumisen edistämisessä on vaikea korvata. Niiden työ on pienillä resursseilla toteutettua kustannustehokasta työtä, vaikka se ei ole ulospäin niin näyttävää kuin ammattilaisviestijöiden toteuttama kampanjointi. Ylipäätään kansalaisjärjestöissä on paljon kokemusta ja osaamista rasismin vastaisesta työstä eri muodoissaan. Valtion tukien leikkaaminen merkitsee pitkäjänteisesti hankitun osaamisen hukkaamista, eikä hallituksen kampanja korvaa järjestöjen työn lamauttamista.
Hallitus on jo valmistellut budjettiesityksensä ensi vuodelle. Voitaisiinko kuitenkin rasismin vastaisen kampanjan rahoituksen painotuksia vielä arvioida ja suunnata kohtuullinen osa kampanjan budjetista rasismin vastaista työtä tekeville kansalaisjärjestöille, korvaamaan niiltä leikattuja valtion tukia?
Marja-Leena Haataja
tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskonsultti
Kajaani
Sinikka Mustakallio
tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskonsultti
Helsinki
Inkeri Tanhua
väitöskirjatutkija
Hanken Svenska handelshögskolan
Helsinki