Suomessa on kymmenien vuosien ajan korotettu palkkoja prosentuaalisesti. Suurituloiset ovat aina saaneet markka- ja euromääräisesti ne isoimmat palkankorotukset, kun taas pienituloisten palkat ovat nousseet vain joitakin pennejä tai senttejä. Tuloerot ovat siis kasvaneet, ja tämä kehitys on johtanut yhteiskunnassamme jyrkkään kahtiajakautumiseen; hyväosaiset ja vähäosaiset. Tyytymättömyys vähempiosaisten keskuudessa on kasvanut samaa tahtia kuin tuloerot, mutta myös eripura rikkaiden ja parempiosaisten sekä köyhien ja vähempiosaisten välillä kasvaa.
Pienillä palkoilla, vaikka kokopäivätyötä tekisitkin, niin Suomessa et tule enää toimeen. (Huom! Lapsiperheet ja muut erityisryhmät.) Kansan kahtiajakautumisen estämiseksi olisi palkkoja pitänyt korottaa prosenttien sijaan markka- tai euromääräisesti, ja vielä samansuuruiset korotukset kaikille. Tällöin tuloerot eivät olisi kasvaneet, eikä myöskään tulonsiirroille olisi ollut niin suurta tarvetta. Poikkeuksena vammaiset ja muut erityisryhmät.
Nyt tämäkin hallitus haluaa leikata vähäosaisilta. Ymmärtäkää, että ei ole kansan oma syy, että he ovat pienituloisia. Kyllä se siivoojakin olisi halunnut sen 1 000 euron kk-palkan korotuksen, jonka se parempiosainen naapuri jo sai, mutta siivooja sai taas tyytyä vain yhteen sadasosaan.
Nyt meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka eivät tule toimeen palkoillaan, ja vastaavasti niitä ihmisiä, jotka eivät tarvitse niin suuria tuloja. Hallitus yrittää korjata Suomen talouden syöksykierrettä mm. leikkaamalla vähävaraisten pienistä tuista, mistä ei puuttuvia miljardeja kerry mitenkään. Mutta; hallituksen mukaan hyvätuloisilta ei voi leikata, koska he eivät nosta tukia. (Kuljetteko nyt vähän laput silmillä?) Jospa hallitus ei näe metsää puilta, vai pitäisikö sanoa tikuilta vai jopa havun neulasilta?
Minusta hyväosaisten kuuluisi nyt kantaa se suurin vastuu Suomen ahdingosta. Heidän, jotka ovat aina ottaneet suurimman palan yhteisestä kakusta jättäen heikommat nuolemaan näppejään. Tätä alijäämää ei pystytyä korjaamaan vähävaraisten pieniä tukia juustohöylällä höyläämällä. Jos rikkailta leikeltäisiin, voisi käyttää kunnon leikkuria. Silloin on nimittäin mistä ottaa.
Minusta rikkaat eivät tarvitse lapsilisä, ei vuosiomavastuukattoa reseptilääkkeistä (tai se voisi olla huomattavasti korkeampi) ja he voisivat kantaa suuremman vastuun esimerkiksi tk-maksuista ja julkisesta vanhustenhoidosta (jos näitä palveluja käyttävät). Jopa eläkkeelle voisi asettaa eläkekaton. Säästöä syntyisi!
Rikkaiden ylisuuret palkankorotukset ja -palkkiot voisi siirtää pienituloisten palkkoihin, silti kolikon kääntöpuolella; saavutettu etu on aina pois jostain muualta tai joltakulta toiselta, ja aina yhtiön tuloksesta. Kuitenkin näin ostovoima kasvaisi, ja tämähän olisi koko Suomen etu!
Kun helpotatte tuloverotusta taas prosentuaalisesti, keveneekö suurituloisten verotus euromääräisesti enemmän kuin vähävaraisten? Voisitte miettiä suojaosan asettamista kaikkein pienituloisimmille, ja suojaosan osalta ei tarvitsisi maksaa veroa lainkaan. Kun tulot ovat pienet, niin olennaisesti veronmaksukykykin on alempi kuin hyvätuloisten. Hyvätuloisten saama verohyöty menee todennäköisesti erilaisiin sijoituksiin. Eivät ne pienituloiset meille kalliiksi käy, vaan ne suurituloiset.
Ainoa tiedossa oleva hyväosainen, joka on antanut pois osan palkastaan on Sauli Niinistö. Vinkkinä Petteri Orpolle ja Riikka Purralle; Voisitte leikata omia palkkojanne, säästöä syntyisi valtion tyhjään kassaan, että kahisisi. Tällöin ei tarvitsisi uskotella televisiossa koko Suomen kansalle, että ikävä kyllä taaskin pitää leikata yhteiskuntamme heikoimmilta. On monia erilaisia keinoja korjata Suomen talous, kyse on valinnoista. Otetaanko parempiosaisilta vai vähempiosaisilta. Kannattaako jääräpäisesti kaivaa juoksuhautaa kansan rivien väliin vielä syvemmäksi?
Toivottavasti Riikka Purra joutuu saksensa nyt ainakin teroittamaan uudelleen. Vai saako hän hepulin, heittää ne tylsät saksensa Suomenlahteen ja lähtee tukka putkella, kynsin hampain riipimään kasaa senttisistä vähävaraisten olemattomista tuloista? Se jää kait nähtäväksi.
Eija Krook
Närpiö