Suomessa on tällä hetkellä hallitus, joka selittää nykytilannetta menneisyydellä, mutta välttelee vastuuta omista päätöksistään. Aina löytyy joku edellinen hallitus, kriisi tai kansainvälinen tekijä, johon syyttävä sormi osoitetaan. Mutta yksi kysymys jää toistuvasti ilman vastausta, toimiiko tämä politiikka oikeasti?
Jos hallituksen linja olisi onnistunut, se näkyisi arjessa. Se näkyisi työpaikoissa ja ihmisten uskossa tulevaan. Nyt näkyy päinvastaista. Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa olemme Euroopan kärjessä työttömyydessä. Tämä ei ole mielipidekysymys, vaan kylmä fakta.
On vaikea ymmärtää, miten näin voi käydä maassa, jossa sama hallitus vakuuttaa kerta toisensa jälkeen tehneensä välttämättömiä ja oikeita ratkaisuja. Jos ratkaisut ovat oikeita, miksi tulokset ovat näin heikkoja?
Yksi keskeinen ongelma on se, että hallitus ei tunnu olevan aidosti kiinnostunut omien päätöstensä vaikutuksista. Päätöksiä tehdään ideologisella vauhdilla, mutta vaikutusten seuranta jää puolitiehen. Kun suunta ei toimi, ei pysähdytä korjaamaan kurssia selitetään vain, miksi vaihtoehtoja ei muka ollut.
Samaan aikaan tavallinen suomalainen maksaa laskun. Työpaikan saaminen on entistä vaikeampaa, pienyrittäjä miettii investointeja kahdesti ja moni perhe kiristää vyötä jo äärimmilleen. Tämä ei ole vastuullista talouspolitiikkaa, tämä on riskipeliä ihmisten arjella.
Politiikan ei kuitenkaan tarvitse olla tällaista. Keskustalla on pöydässä parempi vaihtoehto. Sellainen, jossa työn tekeminen kannattaa, kotimainen kysyntä kasvaa ja yrityksillä on aitoja kannusteita investoida ja palkata. Kun keskituloiselle jää enemmän rahaa käteen, se ei katoa tilastoihin se menee kauppaan, palveluihin ja paikallisiin yrityksiin. Se on kasvua, joka tuntuu koko maassa.
Kasvua ei synny leikkaamalla uskoa tulevaisuuteen tai kurittamalla alueita ja aloja, joista Suomi elää. Se syntyy työn, yrittämisen ja osaamisen kautta ja ennen kaikkea siitä, että päätöksiä uskalletaan arvioida rehellisesti myös jälkikäteen.
Nyt olisi viimeinen hetki vaihtaa suuntaa ja katsoa itseä peilistä.