Palestiinan valtion mahdollisen tunnustamisen tiellä on Suomessa monenlaisia esteitä. Asia saattaa olla vaikeasti ratkaistavissa sekä poliittisesti että mahdollisesti myös valtaoikeuskysymysten kannalta.
Valtio-opin professori Tapio Raunio Tampereen yliopistosta pitää epätodennäköisenä, että Suomi voisi tunnustaa Palestiinan valtion nykyisellä hallituskokoonpanolla. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että hallitus vaikuttaa olevan asiassa varsin eripurainen.
– Suomen koalitiohallituksissahan pienilläkin puolueilla voi olla paljon vaikutusvaltaa. Jos yksi tai kaksi puoluetta vastustaa, pääministerin on aika hankala kävellä sen yli, Raunio sanoo STT:lle.
Hän näkee, että jyrääminen heikentäisi hallituksen toimintakykyä ja voisi johtaa jopa hallituksen kaatumiseen.
Hallituspuolueista erityisesti kristillisdemokraatit vastustaa Palestiinan tunnustamista. Puolueen puheenjohtaja Sari Essayah sanoi tiistaina, ettei nyt ole oikea aika keskustella tunnustamisesta. Myöskään perussuomalaiset ei kannata tunnustamista, linjasi puolueen puheenjohtaja Riikka Purra keskiviikkona viestipalvelu X:ssä.
Kysymys oli otsikoissa pitkin viikkoa sen jälkeen, kun hallituspuolue RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz nosti asian esiin maanantaina. Hän vaati, että hallituksessa pitäisi keskustella Palestiinan tunnustamisesta.
"Vahva sisäisen yksimielisyyden paine"
Presidentti Alexander Stubb puolestaan sanoi aiemmin tällä viikolla, että mikäli suurempi liike lähtee Palestiinan tunnustamisessa liikkeelle, on Suomenkin hyvä silloin olla historian oikealla puolella.
Presidentin kanta on merkityksellinen, sillä perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Jos presidentti ja hallitus lopulta päätyisivät olemaan asiasta eri mieltä, oltaisiin hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa.
Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä huomauttaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kohdistuu Suomessa vahva sisäisen yksimielisyyden paine. Yhtenäistä linjaa on perinteisesti haettu viimeiseen asti niin, että presidentti, hallitus ja jopa oppositio voisivat siihen sitoutua.
On äärimmäisen harvinaista, että presidentin ja hallituksen välillä olisi ulkopolitiikan kysymyksessä selkeä mielipide-ero.
– Eihän sellaista Suomessa ole tapahtunut miesmuistiin. Täytyy varmaan mennä jonnekin 1930-luvulle, milloin on viimeksi ollut, Jokisipilä sanoo.
Jos yksimielisyyttä ei ole?
Selvää ei ole myöskään se, miten toimittaisiin, jos presidentin ja hallituksen kannat eroaisivat toisistaan. Jokisipilä huomauttaa, että perustuslain mukaan päätöksentekovalta vieraiden valtioiden tunnustamisessa kuuluu presidentin valtaoikeuksiin. Käytännössä se tapahtuu valtioneuvoston yleisistunnossa valtioneuvoston tekemän ratkaisuehdotuksen pohjalta.
Mutta mitä tapahtuisi, jos hallitus ei tällaista esitystä suostuisi presidentin linjauksesta huolimatta antamaan? Jokisipilä sanoo, ettei hän edes tiedä vastausta.
– Tätä on joskus aina spekuloitu, että jos kävisi näin, että hallitus ja presidentti ajautuvat eri näkemyksille, että mitä siinä tapahtuisi. Mutta koskaan ei ole aikaisemmin käynyt.
Oppositiopuolue SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman esitti lauantaina, että koska hallituksella ei ole yhtenäistä linjaa, asia pitäisi tuoda eduskunnan päätettäväksi selontekona. Jokisipilän mukaan ehdotuksessa on "poliittista luovuutta", eikä se ainakaan olisi perustuslain vastaista. Selonteon hyväksyminen voisi johtaa siihen, että asiaa valmisteltaisiin ulkoministeriössä, josta se voitaisiin tuoda eduskunnan päätettäväksi.
Jokisipilä ei ainakaan muista, että vastaavaa menettelyä olisi käytetty tällaisessa tarkoituksessa koskaan aiemmin.
"Julkinen keskustelu on ilahduttavaa"
Professori Raunio sanoo pitävänsä tunnustamisen kannalta ongelmallisena asetelmaa, jossa presidentti ja hallitus olisivat eri mieltä kysymyksestä.
– Minun on vaikea nähdä, miten sellainen tilanne voisi olla poliittisesti kestävällä pohjalla, että toinen [taho] haluaisi tunnustaa ja toinen ei.
Raunion mielestä on joka tapauksessa ollut ilahduttavaa huomata, että Gazan tilanteesta ja Palestiinan tunnustamisesta käydään julkista yhteiskunnallista keskustelua Suomessa.
– Tämä on osoitus siitä, etteivät puolueet meillä aina vain piiloudu presidentin selän taakse. Nyt on käyty ihan avointa ja hyvää yhteiskunnallista keskustelua, mikä mielestäni on ulkopolitiikan legitimiteetin ja demokratian kannalta hieno asia, Raunio sanoo.
Myös Saksojen tunnustaminen oli hankalaa
Valtioiden tunnustamiseen liittyvissä kysymyksissä vaikeita tapauksia on ollut ennenkin. Jokisipilä muistelee, että esimerkiksi Saksojen tunnustamista pohdittiin Suomessa 1940-luvun lopusta aina 1970-luvun alkuun saakka. Lopulta vuonna 1972 tunnustettiin samaan aikaan sekä Saksan liittotasavalta että Saksan demokraattinen tasavalta.
– Kylmän sodan maailmassa jommankumman Saksan tunnustamiseen yksinään liittyi niin paljon Suomen ulkopoliittiseen asemaan kytkeytyvää herkkyyttä, Jokisipilä sanoo.
Hän katsoo, että Palestiinan kysymyksessä on nähtävissä samanlaisia monimutkaisia ulottuvuuksia.
– Gazan tilanteen lisäksi täytyy ottaa huomioon myös se, mikä on YK-linja ja mikä on Euroopan unionin linja. Sekä miten se vaikuttaa Suomen suhteisiin Yhdysvaltoihin, joka on Israelin tärkein liittolainen, ja Suomen asemaan Natossa.
Lisäksi valtioiden tunnustamiseen vaikuttaa historiallinen traditio: minkälaisten edellytysten täyttyessä Suomi on aiemmin antanut diplomaattisen tunnustuksen. Palestiinan tapauksessa kyseistä valtiota ei ole konkreettisesti olemassa ja alueella on käynnissä sota.
– Kyllä se tunnustamisen antaminen tässä hetkessä eroaisi ainakin siitä käytännöstä, mikä meillä on ollut, Jokisipilä sanoo.
Paine tunnustamiseen kasvanut
Kansainvälinen paine Palestiinan valtion tunnustamiseksi on kasvanut viime aikoina sen jälkeen, kun Israel on kiihdyttänyt sotatoimiaan Gazan kaistalla.
Yksi esimerkki kasvaneesta paineesta on YK:n konferenssi kesäkuussa New Yorkissa. Siellä on määrä edistää käytännön tasolla kahden valtion mallia ratkaisuksi Israelin ja Palestiinan konfliktiin.
Esimerkiksi Ranskan presidentti Emmanuel Macron on sanonut, että Ranska voisi viimeistellä Palestiinan valtion tunnustamisen konferenssissa.
Myös Britanniassa paine Palestiinan tunnustamiseksi on kasvanut pääministeri Keir Starmeria kohtaan. Brittilehti Guardianin mukaan useat Starmerin oman työväenpuolueen parlamentaarikot ovat kehottaneet häntä tarttumaan YK:n konferenssissa "ainutkertaiseen tilaisuuteen" tunnustaa Palestiinan valtio.
Kaikkiaan 147 YK:n jäsenmaata on tähän mennessä tunnustanut Palestiinan valtion, kertoo muun muassa qatarilainen uutismedia al-Jazeera. Tämä on noin kolme neljäsosaa kaikista YK:n jäsenistä. Myös Vatikaanin hallinto tunnustaa Palestiinan valtion. Vatikaani on pysyvä tarkkailijajäsen YK:ssa.
Kuitenkaan yksikään G7-maa, joihin muun muassa Ranska ja Britannia kuuluvat, ei ole toistaiseksi tunnustanut Palestiinan valtiota.
Sotatoimet kiihtyneet
Israel lopetti kaksi kuukautta kestäneen tulitauon Gazassa maaliskuussa. Tämän jälkeen maan asevoimien sotatoimet kaistalla ovat kiihtyneet.
Toukokuun alussa Israelin valtiovarainministeri Bezalel Smotrich sanoi, että koko Gazan väestö aiotaan keskittää kapealle "humanitaariselle alueelle" Egyptin rajan tuntumaan. Sieltä väestö jatkaisi matkaansa kolmansiin maihin. Asiasta uutisoi muun muassa Times of Israel -verkkolehti.
Kuluneen viikon maanantaina Israel ilmoitti aikovansa ottaa haltuunsa koko Gazan kaistan ja aloitti väestön evakuointimääräykset. Väestön pakkosiirto on sotarikos.
EU:n ulkosuhteiden korkea edustaja Kaja Kallas kertoi tiistaina, että EU aloittaa Israelin ja EU:n välisen assosiaatiosopimuksen arvioinnin. Arviointi tapahtuu sopimuksen ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevan pykälän pohjalta.
EU:n ja Israelin välinen assosiaatiosopimus on ollut pohja EU:n ja Israelin väliselle taloudelliselle ja poliittiselle yhteistyölle. Se on helpottanut muun muassa kaupankäyntiä EU:n ja Israelin välillä. Arviointi ei vielä tarkoita sopimuksen jäädyttämistä.