Viime vuosikymmeninä järjestöt ovat tarjonneet heikommassa työmarkkina-asemassa oleville nuorille, osatyökykyisille ja maahanmuuttajille matalan kynnyksen työpaikkoja. Nämä työpaikat ovat olleet monelle ensimmäinen askel kohti avoimia työmarkkinoita.
Vaikka kaikki eivät ole heti jatkotyöllistyneet, on työkokemus tarjonnut monia hyötyjä, kuten sosiaalisten ja työelämätaitojen ylläpitämistä, kielitaidon parantamista sekä päihde- ja mielenterveysongelmien lieventymistä.
Yleisesti ottaen järjestöihin työllistyminen on kehittänyt työelämätaitoja ja yhteiskuntaan kiinnittymistä.
Vuoden 2025 alussa työllisyyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyi kunnille. Samalla järjestöille suunnattu palkkatuki on useilla paikkakunnilla vähenemässä tai päättymässä. Arvioiden mukaan Etelä-Pohjanmaan alueella 70–80 järjestöä on saanut palkkatukea pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen.
Järjestöjen rooli ja merkitys kasvavat entisestään, kun työttömyys kasvaa, eivätkä kaikki työllisty avoimille työmarkkinoille. Järjestötyöyhteisöjen tarjoama osallisuus, yhteisöllisyys ja mielekäs tekeminen voivat merkittävästi ehkäistä syrjäytymistä, edistää terveellisempää elämää ja vähentää hyvinvointialueiden palveluiden kuormitusta.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma linjaa, että palkkatukea uudistetaan ja kohdistetaan erityisesti yksityiselle ja kolmannelle sektorille.
On tärkeää, että pitkäaikaistyöttömien haavoittuvassa asemassa olevien tukeminen palkkatuella varmistetaan jatkossakin. Kuntien työllisyystoimille tulee taata riittävät resurssit työllistää pitkäaikaistyöttömiä järjestöihin. Muutoin henkilöt, joiden toimintakyky ei mahdollista avoimille työmarkkinoille työllistymistä, uhkaavat syrjäytyä pysyvästi.
Palkkatuen merkittävän vähentymisen ohella kuntouttavan työtoiminnan muutokset ja järjestöjen muiden tukien, kuten järjestöjen valtion avustusten leikkaukset, vaikeuttavat pitkäaikaistyöttömien tukemista entisestään.
Vaikka lain mukaan yritykset eivät voi tuottaa kuntouttavaa työtoimintaa, on se silti määritelty elinkeinotoiminnaksi, ellei hyvinvointialue aseta kuntouttavan työtoiminnan hankinnassa kaikille palveluidentuottajille samaa kiinteää hintaa.
On aiheutunut pattitilanne, missä yleishyödylliset järjestötoimijat eivät pysty toteuttamaan niiden tehtäväksi määriteltyä kuntouttavaa työtoimintaa. Tilanne saataisiin ratkaistua esimerkiksi määrittelemällä kuntouttava työtoiminta yleishyödylliseksi ei-elinkeinotoiminnaksi kuntien työllisyystoimissa tai hankkimalla kuntouttavaa työtoimintaa kaikille järjestöille samalla kiinteällä hinnalla.
Järjestöillä on pitkäaikainen kokemus kuntouttavan työtoiminnan ja palkkatuetun työn järjestämisestä, ja niiden moniammatillinen työ, asiantuntijuus sekä laajat yhteistyöverkostot hyödyttävät järjestötyöhön osallistujia.
Palkkatuetun työn ja kuntouttavan työtoiminnan ohella järjestöt ovat pystyneet tarjoamaan paikkoja esimerkiksi oppisopimuksen tai rikosseuraamuksen suorittamiseen sekä työkokeiluihin.
Pitkään työelämän ulkopuolella olleet haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset tarvitsevat pitkäkestoista tukea pystyäkseen sopeutumaan nykyisen työelämän nopeatempoiseen tahtiin. On välttämätöntä, että järjestöjen rooli ja merkitys tunnustetaan ja turvataan, jotta haavoittuvassa asemassa olevien pitkäaikaistyöttömien tukeminen voidaan varmistaa jatkossakin.
Elina Anttila-Varpula
toiminnanjohtaja
MIELI Kriisikeskus, Seinäjoki
Tero Hintsa
toiminnanjohtaja
Suomen Punainen Risti, Länsi-Suomen piiri
Sanna Lahtinen
toiminnanjohtaja
KRIS-Etelä-Pohjanmaa ry
Miisa Lamminen
toiminnanjohtaja
Yhteisöjen Yhdistys ry / Järjestötalo
Eeva-Maria Latva-Rasku
toiminnanjohtaja
Mannerheimin Lastensuojeluliiton
Pohjanmaan piiri
Sonja Orrenmaa
toiminnanjohtaja
Kokemus- ja vertaistoimijat ry / Olkkari
Marja Palo
toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura ry
Heikki Peräaho
toiminnanjohtaja
Eteläpohjalaiset Kylät ry