Maailmaa on viimeisen kuukauden ajan järkyttänyt Israelin ja Palestiinan välinen verinen murhenäytelmä. Siviilejä on tapettu puolin ja toisin, valitettava tosiasia jolta on lähes mahdoton välttyä urbaanissa sodankäynnissä. Suomen on tietysti tehtävä voitavansa sen eteen, että Gazasta joko Egyptiin tai Israeliin pakeneville siviileille perustetaan pakolaisleiri jossa heidän ei tarvitse pelätä joutuvansa suoraa konfliktin keskelle.
Sodille on yleensä helppo määrittää selkeä alkujysäys, kuten vaikkapa Puolan tai Krimin miehitys, mutta Israelia kohtaan kohdistuneet hyökkäykset ovat viimeisen sadan vuoden aikana tulleet aaltoina välillä tyyntyen ja välillä voimistuen. Hyökkäysten taustalla olevat motiivit ovat olleet myös pahantahtoisempia kuin pelkkien aluevaltausten tavoitteleminen.
Balfourin julistuksessa vuonna 1917 luvattiin juutalaisille kansallinen koti. Tarkoituksena ei ollut riistää mitään palestiinalaisilta, vaan tarjota turvallinen paikka juutalaisille asua. Tuona maailmanaikana antisemitismi oli yleistä ihan joka puolella maailmaa, ei ainoastaan Saksassa, kuten joillakin joskus tuntuu olevan käsityksenä. Alueen väkiluku oli tuolloin alle miljoonan, joten tilaa tuolla aavikolla kyllä riitti kaikille, kun ottaa huomioon brittiläisen mandaatin kattaneen myös suuren osan nykyisen Jordanian aluetta.
Parikymmentä vuotta myöhemmin Lordi Peelin komission tekemän selvityksen mukaan alueen juutalaiset olivat valmiita hyväksymään kahden valtion ratkaisun siten, että juutalaiset olisivat asuttaneet alueita Tel Avivista Libanonin rajalle ja huomattavasti suurempi osuus eli loput nykyisen Israelin alueesta olisi jätetty palestiinalaisille. Tämä ei palestiinalaisille sopinut ja osasyyksi mainittiin yleinen pelko juutalaisia kohtaan. Toisen maailmansodan jälkeen YK:n selvitys päättyi lähes identtiseen lopputulemaan. Vuonna 1948 sodittiin sitten isommin ja erään arabijohtajan sanoin kyse oli ”eksterminaatiosta”.
Kaikissa Israelin käymissä konflikteissa ja niitä seuranneissa neuvotteluissa on esiintynyt hälyttävällä säännöllisyydellä äärimmäisen jyrkkä ja kielteinen suhtautuminen juutalaisvaltion olemassaoloa kohtaan. Hamas ei juuri tästä kaavasta poikkea. On siis melko selvää, että Israelin on käytettävä mittavaa voimaa kukistaakseen kyseinen terroristijärjestö ja taatakseen kansalaistensa turvallisuus.
Jaakko Kosola
Pohjanmaan kokoomusnuoret
Lapua