Viime viikolla vietin kaksi päivää Provinssissa Seinäjoella. Mikään fanaattinen festarikävijä en ole, mutta vähintään kerran kesässä tulee yleensä lähdettyä johonkin isompaan musiikkitapahtumaan.
Tällä kertaa Provinssin artistikattaus oli sen verran osuva, että festarin valinta oli helppo tehtävä. Päätöstä edesauttoi se, että matka Vaasasta Seinäjoelle on hyvin kohtuullinen. Ei tarvinnut miettiä yöpymisjärjestelyjä, sen kun vain istahti autoon ja käänsi nokan kohti lakeutta.
Jokaiselle jotakin? Mielelläni kävisin festareilla myös Vaasassa, mutta tänä kesänä tilanne näyttää täällä hyvin kuolleelta, ainakin näin alkukesästä. Hippiknik sentään tuo kaupunkiin festaritunnelmaa heinäkuun loppupuolella, ja elokuun puolivälissä Robin, Isac Elliot ja Roxette keräävät yleisöä Kaarlen kentälle.
Jos muistan oikein, viime kesänä Vaasassa järjestettiin neljät festarit.
Tämän kokoisessa kaupungissa se on liian suuri määrä. Lipunmaksajia ei mitenkään riitä jokaiseen tapahtumaan niin paljon, että bändien tuominen kaupunkiin olisi järjestäjien kannalta taloudellisesti järkevää. Ainakin osan artisteista kun pitää olla nimekkäitä, että tapahtuma vetoaa yleisöön riittävästi.
Kielipolitiikan ja ontuvan tiedottamisen lisäksi yksi syy Vaasassa tyypilliselle yleisökadolle on se, että tapahtumia yritetään liikaa markkinoida iskulauseella ”jokaiselle jotakin”. Se kun valitettavan usein tarkoittaa ”ei tarpeeksi kenellekään”.
Tunnettuus takaa jatkuvuuden. Provinssissa musiikkitarjontaa oli neljän päivän aikana yli 120:n eri kokoonpanon verran. Voi siis sanoa, että noillakin festareilla oli jokaiselle jotakin. Erona vain on se, että tarjontaa on niin paljon, että mistä tahansa musiikkityylistä pitävälle löytyy useita kiinnostavia keikkoja.
Provinssi oli mielestäni kaikin puolin hyvin järjestetty, mutta artistitarjonnan osalta liikuttiin jo äärirajoilla. Esiintymislavoja oli kuusi, joten ei ollut mitenkään poikkeuksellista, että samaan aikaan olisi halunnut olla kahdella tai kolmella keikalla.
Provinssin valttikortti on se, että festari tunnetaan hyvin eri puolilla Suomea. Kävijä tietää, mitä saa, ja monet palaavat vuodesta toiseen samoille festareille.
Vaasassa on turha lähteä matkimaan Provinssia, koska Pohjanmaakin on liian pieni alue kahden samantyylisen festarin järjestämiseen.
Jotain omantyylistä ja ennen kaikkea pysyvää Vaasan festarikesään pitäisi kuitenkin saada, ettei joka vuosi tarvitsisi lähteä liikenteeseen nollatilanteesta.
Elina Levijoki