Jari Sulkunen päätti silloin lopettaa päivänsä lopullisesti.
Kovien huumeiden, kuten amfetamiinin ja heroiinin, käyttö oli saanut Sulkusen näkemään ja kuulemaan harhoja. Yhtenä päivänä ääni oli käskenyt Sulkusen hyppäämään Kuokkalan sillalta alas jäiseen järveen Jyväskylässä. Sulkunen hyppäsi, mutta selvisi hengissä.
Hän oli tuolloin noin 30-vuotias. Sulkunen miettii nyt, 47-vuotiaana, noita päiviä epäuskoisena.
– Nykyään mietin, että kuka se hullu on ollut, joka on itseään ehdoin tahdoin satuttanut noin paljon. Tämä mieli, joka nyt ajattelee, ei ole enää siinä vihassa kiinni.
– Minulla oli kuolema niin lähellä. Tiesin, että kuolen, jos jatkan sitä elämää. Pahimpina aikoina painoin 44 kiloa.
Sulkunen kertoo kasvaneensa väärille urille jo varhain. Hänen lapsuudenkotinsa oli rikkinäinen: isällä ja äidillä oli alkoholiongelma. Lopulta oma isä lähti Ruotsiin.
– Enemmän oli niitä humalaisen päiviä lapsella kestettävänä. Aika turvaton lapsuus oli. Hain turvaa kavereiden ja mummon luota, Sulkunen kertoo.
Jo 12-vuotiaana hän ajautuikin reilusti itseään vanhempaan seuraan ja alkoi polttaa hasista.
– 12-vuotiaan pitäisi olla leikkimässä eikä käyttämässä huumeita. Epänormaalista tuli minulle normaalia. Kun on 12-vuotiaana alkanut käyttää aineita, niin normaali kehitys on varmasti katkennut jollain tavalla henkisellä puolella, Sulkunen kertoo.
"Haluan nyt auttaa muita ihmisiä"
Sulkunen käytti myöhemmin runsaasti alkoholia ja teki pikkurikoksia. 20-vuotiaana tilanne paheni entisestään, kun kovat huumeet tulivat kuvioon mukaan.
Sulkunen teki välillä reissuhommia peltiseppänä, mutta rikollinen elämä ajoi kuitenkin vuosiksi vankilakierteeseen ja lopulta vankimielisairaalaan.
Sulkunen kertoo saaneensa uskonnollisen herätyksen vankimielisairaalassa. Nykyään hän on vahvasti uskossa ja tekee työtä hankeohjaajana Vapaakirkon alaisessa ViaDia -yhdistyksessä.
Esimerkiksi Kuopion vankilassa ViaDia auttaa juuri vankilasta vapautuneita saamaan elämän syrjästä kiinni esimerkiksi järjestämällä asunnon ja auttamalla työllistymisessä.
Yleisradio uutisoi viime vuonna, että on viitteitä siitä, että Kuopion vankilassa aloitettu kuntoutustoiminta ehkäisisi rikosten uusimista. Toimintaa pyörittää siellä ViaDia-yhdistys yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen ja kunnan kanssa.
Vastaavaa toimintaa on Sulkusen mukaan suunnitteilla myös muualle Suomeen.
Lauantaina Sulkunen oli järjestämässä Helsingissä hengellistä Ex-Criminal Day -tapahtumaa, joka oli tarkoitettu entisille ja nykyisille vangeille.
– Haluan nyt auttaa muita ihmisiä. Olen kiertänyt myös kouluissa puhumassa huumeista.
Sulkunen kertoo katuneensa tekojaan ja pyytäneensä myös joiltakin ihmisiltä anteeksi. Äitiinsä hänellä on hyvät välit, mutta isään ne eivät ole korjaantuneet.
Nykyinen työ antaa paljon
Nyt Sulkuselle on vaimo ja viisi lasta. Avioelämää on takana jo 12 vuotta.
– Ihmisten arvo tuli viimeistään takaisin omien lasten kautta. Muistan, kun hoidin ensimmäistä tytärtäni kotona ja työnsin häntä rattaissa, niin itkin ja nauroin vuoron perään. Ymmärsin, kuinka arvostin kaikkia ihmisiä oman lapsen kautta. Sisimpäni syvyyksissä tapahtui jotain ja lapset antoivat viimeistään uuden startin.
Nykyinen työ vankien parissa antaa Sulkusen mukaan hänelle paljon. Parasta on, kun tulee kiitosta tekemästään työstä.
– Sitä ei siinä hetkessä välttämättä tunne, vaan sen näkee vuosien päästä, että on voinut olla jollekin osa linkkiä parempaan. Uskon, että aika pienistä asioista ihmisen eheytyminen alkaa.
AKI LAUROKARI / LÄNNEN MEDIA