Sisäministerinä Mikko Paateron poliisiylijohtaja-aikoina toiminut Anne Holmlund (kok.) ottaa Lännen Medialle kantaa Paateron kirjasta nousseeseen keskusteluun.
Paatero kertoi kirjassaan taannoisesta konfliktistaan Holmlundin seuraajan, sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) kanssa. Räsänen halusi siirtää Paateron eläkkeelle Helsingin poliisin tietolähdekäytännöistä seuranneen kohun aikaan, mutta Paatero kieltäytyi ehdotuksesta.
Holmlund seurasi tapahtunutta hämmentyneenä. Hän olisi itse toiminut toisin.
– Minä en välttämättä olisi lähtenyt julkisuuteen. Pitää olla kuitenkin aika tarkkaa harkintaa, jos aletaan puhumaan siitä, että henkilön pitää erota virastaan. Siinä pitää olla aika painavat ja harkitut perusteet ennen kuin siihen lähtee.
– Itselle jäi vähän sellainen kuva, että tämä kommunikaatio... En ihan tarkkaan itsekään tiedä, mitä siinä tapahtui, mutta siinä oli jokin iso ongelma, Holmlund pohtii Lännen Medialle.
Hän korostaa oman yhteistyönsä Paateron kanssa sujuneen mainiosti kahden suorapuheisen ihmisen kesken.
– Vaikka emme läheskään aina olleet suinkaan samaa mieltä kaikista asioista, selvitimme ne aina suljettujen ovien takana, emme koskaan julkisuudessa. Eri mieltä olimme asioista, mutta aina ne sovittiin ja jos ei muuten sovittu, niin ministeri ne sitten päätti, Holmlund sanoo.
Hän muistaa saaneensa Paaterolta luottamuksellista tietoa erilaisista turvallisuusuhista jopa yömyöhään.
– Ministerihän saa paljon erilaisia tekstiviestejä, joista pitäisi pystyä rivien välistä arvioimaan, onko kyseessä iso vai pieni asia. Esimerkiksi koulusurmat tulevat alun perin ei-niin-vakavan oloisena tekstiviestinä ennen kuin tilanne on eskaloitunut. Mikko Paatero otti herkästi yhteyttä, joskus yömyöhäänkin, ja sanoi, että tilanne on nyt tämä ja minun pitäisi varautua tähän.
– Minusta meillä oli aika selkeät pelisäännöt. Ennen kuin oli riittävän paljon varmistettua tietoa, ministerinä en lähtenyt kommentoimaan. Pyrin siihen, etten koskaan kommentoinut mitään keskeneräisin tiedoin. Meillä oli puolin ja toisin aika luottamukselliset välit, Holmlund muistelee.
Poliisin tehtävien siirto muille olisi vaikeaa
Paatero esittää tällä viikolla ilmestyneessä kirjassaan vähennyksiä poliisien tehtäviin. Matti Vanhasen kakkoshallituksessa 2007–2011 sisäministerinä toiminut Holmlund kertoo osan ehdotuksista olevan hänelle tuttuja jo niiltä ajoilta.
– Jo silloin kartoitettiin poliisin voimavaroja ja tehtäviä. Silloin osoittautui, että monen yksittäisen toiminnan siirtäminen on kovin vaikeaa. Esimerkiksi juopuneiden kuljetuksissa on ollut se hankaluus, ettei ole löytynyt selkeää tahoa, kenen vastuulle se voitaisiin siirtää.
Myöskään taajamaylinopeuksien ja pienten liikennerikkomusten siirto kunnille mietityttää entistä sisäministeriä.
– Jos seuraamus olisi pysäköintivirhemaksun kaltainen hallinnollinen maksu, sen luonne muuttuu aika paljon. Isot ylinopeudet ja punaisia päin ajamiset ovat hyvin vaarallisia, niihin on menehtynyt jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Sen suhteen olisin varovaisempi eli en suoraan laittaisi lappuliisatasolle sitä työtä, Holmlund sanoo.
Löytötavaroiden siirto yrityksille ja pienten peltikolarien selvittäminen vakuutusyhtiöissä kuulostavat sen sijaan hänestä toteuttamiskelpoisilta.
– Ylipäätään kaikki selvät asiat, jotka eivät vaadi puhdasta viranomaistoimintaa ja mihin ei liity mitään yleistä turvallisuutta tai järjestystä haittaavaa tekoa, voisivat selvästi kuulua jollekin muulle kuin poliisille.
Turvallisuusministeriö puhuttaa poliitikkoja Nykyään maakuntapolitiikassa sekä Naisten Valmiusliiton puheenjohtajana vaikuttava Holmlund kertoo, että Paateron ajatus sisä- ja puolustusministeriön yhdistämisestä yhteiseen turvallisuusministeriöön kiinnostaa monia poliitikkoja. Itse hän vierastaa ajatusta.
– Ehkä näin rauhan aikana on helppo ajatella niin, että olisi sama ministeriö. Mietin kuitenkin sitä tilannetta, jos jossain vaiheessa tapahtuu jotain vakavampaa ja joudutaan valmiustilaan, jossa meitä uhkaa sotilaallinen kriisi. Silloin on turvallisempaa, että ne ovat eri ministeriöiden alaisuudessa.
– Lisäksi en ole kuullut, että Euroopan unionissa yhdelläkään toisella maalla olisi puolustus ja sisäinen turvallisuus samassa ministeriössä. Ainakin se vaatisi aika tarkkaa pohdintaa myös siitä näkökulmasta, miten se sopii EU:n kontekstiin, Holmlund kommentoi.
RIIKKA HAPPONEN / LÄNNEN MEDIA