Eva Dahlgrenin suhde Suomeen on erityinen ja erityisen lämmin. Aloitellessaan uraansa 1970-luvun loppupuoliskolla ei Dahlgrenille meinannut herua keikkoja kotimaasta. Suomeen hän sen sijaan oli aina tervetullut esiintymään.
– Esiinnyin siihen aikaan varmasti enemmän Suomessa kuin Ruotsissa, Dahgren muistelee Ilkka-Pohjalaiselle.
Myöhemminkin Dahlgren on yleensä halunnut aloittaa kiertueensa Suomesta.
Perjantaina neljäs elokuuta Dahlgren esiintyy Vaasa Festivalilla. Festarikeikka on Dahlgrenin kesän keikoista toinen – ja samalla viimeinen.
– Koska en tänä kesänä esiinny kuin kahdesti, olen miettinyt settilistaa huolellisesti. Esitän lempikappaleita tuotannostani. Toivottavasti ne ovat myös yleisön lempikappaleita, hän hymyilee.
Dahlgrenin ajatukset lavalla olemisesta ovat muuttuneet ajan mittaan.
– Nuorempana en ollut kotonani lavalla, tarkkailin itseäni liikaa ja olin huolissani, miltä vaikutan. Halusin vain lähinnä kirjoittaa lauluja.
– Nyt tunnen oloni lavalla varmaksi, ajattelen, että tätä juuri minun täytyy tehdä, tänne minä kuulun. Ymmärrykseni musiikista on sekin parantunut.
Herkulliset laivamatkat
Eva Dahlgren syntyi Pohjois-Ruotsissa, Uumajassa kesäkuussa 1960. Vanhempien erottua äiti muutti Evan kanssa muualle, mutta kaupunkiin liittyy monia rakkaita lapsuusmuistoja.
– Isä jäi Uumajaan asumaan ja hänen kanssaan teimme usein laivamatkoja Uumajasta Vaasaan. Matkoilta mieleen ovat jääneet herkulliset nakkimakkarat ja se, että paluumatkalla ostimme kasapäin karkkia kotiin viemisiksi.
Dahlgrenin yhtyeen soittajat tulevat hekin Uumajasta.
– Olemme soittaneet yhdessä kahdeksan vuotta. Kun aloitimme, minulle tuli heti tunne kuin olisin tullut kotiin. He puhuvat tuttua norrsvenskaa ja heillä on hyvä västerbottenilainen asenne, Dahlgren kuvailee.
Alkuvaihe paras vaihe
Puhelinhaastattelun aikaan muusikko on työhuoneellaan Tukholmassa. Hän kertoo aloittaneensa juuri uusien laulujen kirjoittamisen.
– Tämä alkuvaihe on paras vaihe. En tiedä vielä yhtään, mitä ja millaista tulee, etsin ja kaikki on vielä auki ja se on ihan parasta. Tänäänkin, kun täällä Tukholmassa on huono sää, voin ihan rauhassa keskittyä näihin hommiin.
Musiikin ohella Eva Dahlgren on ansioitunut myös valokuvaajana ja kirjailijana. Hän on julkaissut neljä lastenkirjaa ja luovuuden prosesseja luotaavan Hur man närmar sig ett träd ( suom. Kuinka lähestyä puuta) -kirjan.
Viime syksynä Dahlgrenilta ilmestyi muistelmateos Instrumenten – memoarer under konstruktion, del 1. Teos syntyi Dahlgrenin halusta kertoa elämästään omalla tavallaan.
– Minua on haastateltu mediaan 70-luvulta lähtien. Haastatteluissa yleensä toistuvat samat kysymykset. Halusin nyt kirjoittaa niistä asioista ja tapahtumista, jotka itse koen tärkeiksi ja siinä järjestyksessä kuin haluan.
Ihan tavallinen Dahlgren
Kirjoittaminen auttaa hahmottamaan ja ymmärtämään asioiden yhteyksiä ja merkityksiä, miettii Dahlgren.
– Minulla on tavallaan ollut aika erikoinen elämä moneen verrattuna, mutta kotioveni takana olen ihan samanlainen kuin muutkin, ja niinhän me kaikki lopulta olemme, artisti pohtii.
Muistelmat saavat jossain vaiheessa kakkososankin, mutta Dahlgren ei vielä tiedä, milloin.
Lukijana Dahlgren kertoo suosivansa tietokirjallisuutta. Häntä kiinnostavat esimerkiksi luonnontieteitä ja fysiikkaa käsittelevät kirjat.
– Minulta jäi aikanaan koulu kesken, kun musiikki vei varhain mennessään. Lukemalla haluan oppia ja sivistää itseäni.
Nykyisin artistin kuin artistin pitää ratkaista suhteensa sosiaaliseen mediaan. Jakaako faneille jokainen rasahdus vai riittääkö harvempi tahti. Dahlgren on valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon. Instagram-tililleen hän postaa enimmäkseen taiteellisia luontokuvia melko harvakseltaan.
– Some tarjoaa hyvän kanavan kommunikointiin yleisön kanssa, mutta some voi olla myös vankila. Jatkuva päivittäminen ei vain sovi minulle.