EU on talouden koon ja väestön määrän suhteen ylivoimainen Venäjään nähden, mutta siitä huolimatta kansainvälisessä politiikassa katselemme sivusta, kun ydinasevaltiot jakavat Eurooppaa.
EU-maiden rauhanomaisella yhdentymiskehityksellä on pitkä historia, mutta todellista konkretiaa alkoi syntyä, kun sopimus Euroopan Unionista allekirjoitettiin vuonna 1993. Vähitellen jäsenmaiden lukumäärä kasvoi nykyiseen 27:ään maahan.
Itse asiassa Euroopan rauhanomainen yhdentymiskehitys on edennyt jo pitkälle, ja monessa suhteessa olemme jo nyt samalla tasolla kuin USA, Venäjä ja Kiina. Esimerkiksi EU-jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja rajavalvontaa on harmonisoitu, käytämme samaa valuuttaa ja jäsenvaltioille on annettu omaa valtaa paikallisiin asioihin.
Kaikista tärkein askel vielä puuttuu: jäsenmaiden armeijoiden alistaminen saman demokraattisesti valitun hallituksen alle. USA:n, Venäjän ja Kiinan voima kansainvälisessä politiikassa perustuu ennen kaikkea uskottavaan armeijaan ja ydinasepelotteeseen.
Aikoinaan Saksan pienet keisarikunnat sotivat säännöllisesti keskenään, ja nämä sodat loppuivat vasta kun Saksa yhdistyi. Englanti, Skotlanti ja Wales lopettivat sotimisen vasta kun Yhdistynyt kuningaskunta muodostettiin. Pohjois-Amerikassa sodat loppuivat vasta, kun Yhdysvaltojen osavaltiot luopuivat itsemääräämisoikeudestaan ja armeijan johto alistettiin kaikkien osavaltioiden demokraattisesti valitseman yhteisen poliittisen johdon alaisuuteen.
Lyhyesti sanottuna, osavaltiot tai jäsenvaltiot eivät voi sotia keskenään, jos niillä ei ole omaa armeijaa.
Euroopan komissio ehdottaa uusia EU-lakeja ja valvoo, että jäsenmaat panevat ne täytäntöön. Komissiossa on yksi komissaari kustakin jäsenvaltiosta, komissaarien toimikauden kesto on 5 vuotta. Komissio on samantapainen elin kuin USA:n senaatti, jossa on kaksi senaattoria kustakin osavaltiosta.
Euroopan parlamentti päättää EU-laeista yleensä yhdessä ministerineuvoston kanssa. Parlamentti on samantapainen elin kuin USA:n edustajainhuone ja Suomen eduskunta.
Loogisin tapa johtaa EU:n yhteistä armeijaa on antaa vahvempi mandaatti EU:n komissiolle, erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
EU on luottanut turvallisuuspolitiikassa pitkään USA:n tukeen ja ei ole investoinut uskottavan puolustuksen kehittämiseen. Jos haluamme itse päättää asioistamme demokraattisesti, meidän on pakko lisätä nopeasti panostuksia oman uskottavan puolustuksen kehitykseen.
On tietysti selvää, että aseisiin sijoittaminen on idioottimaista toimintaa, jos ymmärrämme, että olemme kaikki veljiä keskenämme, mutta kaikki eivät tätä vielä ymmärrä.
Kannattaa kuitenkin huomata, että lähes kaikki rahat, mitä yhden sotalaivan rakentamiseen sijoitetaan, päätyvät lopulta rakentajien palkkoihin, ruokakauppaan, vaatteisiin, lomiin, asuntoihin, autoihin ja veroihin. Eli ne laittavat yhteiskunnan rattaisiin vauhtia.
Yhteinenkään armeija ei pelasta EU:n uskottavuutta, jos meillä ei ole rohkeutta luopua järjettömästä yksimielisyysvaatimuksesta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Lissabonin sopimuksen artikla 42.7 ei anna turvatakeita, jos yksi jäsenmaa voi torpata kaikki tärkeät päätökset.
EU:n yhdentymiskehitys voidaan viedä loppuun yksinkertaisesti jättämällä yhdentymistä vastustavat jäsenmaat uuden EU versio 2 -sopimuksen ulkopuolelle. Nykyisessä EU:ssa nämä maat ovat jo lypsäneet yhteisiä varojamme riittävästi.
Antti Roine
Ulvila