Eurooppa luotti pitkään globalisaatioon. Uskoimme, että maailmalta saa energiaa ja raaka-aineita ja, että tavarat ja palvelut liikkuvat pian vapaasti muuallakin maailmassa. Energiassa nojauduimme vahvasti Venäjään, teollisuuden raaka-aineissa Kiinaan.
Kun USA:n ja Kiinan jännitteet kasvoivat viime vuosikymmenellä, EU:ssa huomattiin, että menetämme vauhdilla taloudellista autonomiaamme ja, että riippuvuutemme epävarmasta maailmasta kasvaa. Saksan talouden tarkastelu kertoo miten riippuvuus ottaa ja antaa.
Yli kymmenen vuoden ajan Saksa oli Euroopan talousveturi ja EU:n ainut ylijäämätalous. Saksan nousu perustui halpaan fossiiliseen energiaan. 70-prosenttisesti se oli tuontienergiaa, valtaosaltaan venäläistä kaasua ja öljyä. Maan 1,8 miljoonalle yritykselle ja yli 30 miljoonalle kotitaloudelle halpa energia oli suuri asia. Riippuvuus ei pelottanut. Ydinvoimalat pelottivat. Ne Saksa päätti sulkea.
Kun Putin aloitti julman sotansa ja energiahanoja suljettiin, Saksan tukijalka murtui. Energian ja muutkin hinnat nousivat pilviin. Niin teki myös inflaatio. Sitä taltutettiin korkoaseella. Tämä kaikki on ollut myrkkyä Saksan ja koko EU:n taloudelle.
Vaikka EU työnsi tuhansia miljardeja elvytykseen, Saksan talous kyntää tänään miinuksella. Maa velkaantuu. Sen kruununjalokivet, auto- ja kemianteollisuuskin, ovat suurissa vaikeuksissa. Investointivirta Saksasta on valtavasti suurempi kuin Saksaan.
Energiaakin suurempi on koko Saksan ja koko EU:n riippuvuus Kiinan käsissä olevista raaka-ainevaroista. 30 kriittisestä raaka-aineesta useimpien riippuvuus Kiinasta on 70-100 %.
Tämä on kova haaste EU:n vihreälle ja digitaaliselle siirtymälle. Juuri moderni teknologia on tehnyt entistä kriittisemmäksi mm. galliumin, joka on tärkeä puolijohteissa, neobiumin huipputeräksessä, indiumin litteissä näytöissä, germaaniumin optisissa kuiduissa ja magneesiumin mm. autojen kevyissä metalliseoksissa. Kriittisiä ovat myös meille tärkeät nikkeli ja litium.
Mitä enemmän geopolitiikka kärjistyy sitä kipeämmin se sattuu. Nyt jo Kiina on hidastanut mm. tuulivoimassa ja autoissa tarvittavien kestomagneettien ja germaaniumin vientiä EU:hun. Ei ihme, että saksalaiset autotehtaat ja tuulivoiman suuret, Siemens sekä tanskalainen Vestas, ovat vaikeuksissa. Samalla Kiina itse on noussut maailman kärkeen valtavia julkisia tukia ja tulleja käyttäen mm. autoteollisuudessa. Maailman aurinkopaneelien tuotannosta sillä on 70 %:n osuus jne.
Eurooppa on nyt vaikeiden ratkaisujen edessä. Energia- ja raaka-ainehaasteiden ohella, tuottavuutemme on heikko, väestömme vanhenee, työpanos ei kasva ja kilpailukyky on mennyt. Valtava regulaatio on myrkkyä monille investoreille. Euroopan talous on ollut avoimempi kuin minkään muun suuren talousalueen vastaava. Se on merkinnyt haavoittuvuutta. Seuraukset näemme tänään.
Olemme valinnan edessä. Lähteäkö protektionismin ja valtiontukien tielle? Niin EU:n komissio jo tekikin sallimalla sallimalla tuhansien miljardien valtiontuet suurten EU-maiden vaatimuksesta. Vapaan kaupan esitaistelijana pidetty USA lähti puolestaan protektionismin tiellä jo presidentti Trumpin aikana. Presidentti Bidenin linjassa korostuvat IRA eli valtiontuet. Ainakin pienen maan kannalta tällaiset toimet vievät vikaan.
Suomessakin on katsottava nyt lähemmäs, muttei protektionismi mielessä. Meidän on tunnistettava omat vahvuutemme. Meidän on parannettava osaamista, sen tulosten hyödyntämistä, innovaatioiden tukemista niin, että valtio tulee entistä enemmän jakamaan riskiä kilpailukykyä parantavien läpimurtojen synnyttämiseksi.
Meidän suuri mahdollisuus ovat myös uusiutuvat luonnonvarat. Emme saa tyytyä selluun. Puusta pitää saada enemmän. Vahvuutemme ovat myös uusiutumattomat raaka-aineet. Ei ole oikein, että ajamme mieluusti sähköautolla, mutta emme hyväksyisi kaivoksia ja malmien jalostusta Suomessa.
Aivan mahtava mahdollisuus Suomelle on päästötön sähkö. Sen tuotanto ja hinta on tuulesta ja auringosta johtuen volatiiliä, jota voidaan tasata. Mutta sähkön hinta on meillä tällaisenaankin on Euroopan toiseksi edullisin heti Ruotsin jälkeen. Päästötön sähkö on yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka sanelevat uusien investointien sijoittumisen. Näin on mm. vedyn, metalliteollisuuden, puolijohteiden, tekoälyn, lannoitteiden ja monien muiden hyödykkeiden tuotannossa. Monista muista maista poiketen Suomessa voidaan lisätä puhtaan sähköä tuotantoa. Se edellyttää kysynnän eli po. investointien lisäämistä. Maan hallituksen ei saisi nukkua päästöttömän sähkön Suomelle tarjoaman ”momentumin” ohitse.
Mauri Pekkarinen (kesk.)
ministeri