Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Eu­roo­pan suurin hak­kuu­au­kea

Euroopan toistaiseksi suurin aukkohakkuu toteutettiin Pudasjärven Repovaaran ja Posion Susivaaraan metsissä 1950-luvun lopulla. Hakkuuaukean pinta-ala oli huikeat 21 000 hehtaaria. Nimeksi sille on vakiintunut Osaran aukeat.

Hakkuissa saatiin puuta keskimäärin 60 kuutiometriä hehtaarilta, josta vain neljännes oli tukkipuuta. Toisin sanoen, metsä oli surkeassa kunnossa. Surkea kunto johtui etupäässä siitä, että kuusien hiljalleen valtaamilla aloilla pohjakasvillisuus kunttaantui paksuksi matoksi, jossa minkään puulajin siemenet eivät kyenneet itämään.

Hakkuista nousi iso haloo. Hidasälyisimmät luontoaktivistit veisasivat vanhaa virttä puuttoman tundran tulosta ja linnunlaulun loppumisesta. Taitavat veisata vieläkin. Älykkäimmät ymmärsivät sulkea suunsa, kun ensimmäisillä hakkuualueilla rehottivat tukevat taimikot.

Jos hakkuut olisivat jääneet toteuttamatta, nyt paikalla olisi alkuperäistä, jo silloin vajaatuottoista metsääkin heikkokasvuisempi metsä. Tähän päivään mennessä puuvarat olisivat todennäköisesti vain pienentyneet.

Osaran uudistettuja aukeita on jo hakattu. Päätehakkuitakin on tehty. Puuta hakkuista on kertynyt yli 200 kuutiometriä hehtaarilta, lähes neljä kertaa enemmän kuin alkuperäisessä aukkohakkuussa saatiin.

Luontoaktivistit olivat siis totaalisen väärässä. Onneksi heitä ei tuolloin kuunneltu. Nyt Susivaaran puuston kasvu on nelisen kuutiometriä hehtaaria kohti. Se on alueen sijainnin huomioon ottaen erinomainen tulos. Hiilidioksidia sitoutuu kaiken aikaa 3,6 tonnia per hehtaari. Se on reipasta hiilen sidontaa. Silti jotkut hourivat, että metsät olisivat päästölähde.

Luontoaktivisteja ei kannata kuunnella nytkään. He kaiketi luulevat meillä olevan varaa luopua tehokkaan metsänkäytön tuomasta hyvinvoinnista. Tässä ei kannattaisi erehtyä. Jokainen puuviennistä saatu euro tuo todellista lisäarvoa kansantalouteen.

Suomen metsiä on hoidettu ja hakattu järkevästi koko sotien jälkeinen aika. Mitä muuta voi sanoa, kun jatkuvasta hakkaamisesta huolimatta puuvarat ovat suuremmat kuin koskaan. Tätäkin tosiasiaa aktivistit yrittävät kumota. Vanhan puun energia kuluu henkitoreissaan hourailuun. Halailkaamme nuoria, salskeita mäntyjä. Niissä on virtaa.

Jussi Knuuttila

Seinäjoki