Euroopan komissio on lunastamassa lupauksiaan yritysten sääntelyn ja raportointivelvoitteiden keventämisestä. Se toisi tarvittavaa helpotusta yritysten byrokratiatulvaan. Helmikuun lopussa julkaistu vastuullisuussääntelyyn keskittyvä komission purkupaketti keventäisi yritysten raportointivelvoitteita merkittävästi, rajoittaisi raportointivelvoitteiden valumista pienemmille yrityksille sekä palauttaisi fokusta raportoinnista takaisin vastuullisuustavoitteiden tosiasialliseen toteuttamiseen.
Kestävyysraportointiin liittyvät ehdotukset olivat pitkälti odotettuja. Kestävyysraportointisääntely vaatii nykymuodossa yrityksiä analysoimaan yli tuhat datapistettä. Varovaisuus uuden sääntelyn soveltamisessa on johtanut siihen, ettei aina ole uskallettu keskittyä olennaiseen. On pelkästään järkevää, että raportointivaatimusten laajuutta kevennetään ja vaatimuksia selkiytetään.
Myös vasta viime vuonna hyväksyttyyn yritysvastuudirektiiviin ehdotetaan muutoksia. Ei tietenkään ole optimaalista, että juuri annettua sääntelyä avataan. Riskinä on, että vaatimusten keventäminen pienentää vastuullisuuteen jo panostaneiden suomalaisyritysten kilpailuetua ja jarruttaa yritysten vastuullisuustyötä.
Yritysten oikeusturvan näkökulmasta on kuitenkin hyvä, että arvoketjuun liittyviä vastuita ja velvoitteita pyritään selkeyttämään. On kuitenkin vielä tärkeää varmistua, että ehdotukset eivät ole ristiriidassa kansainvälisten normistojen tai toimialakohtaisen vastuullisuussääntelyn kanssa.
Kestävyystavoitteet voivat kääntyvät itseään vastaan, jos raportointivelvoitteet koetaan liian suuriksi ja työläiksi. Varsinkin pienemmissä yrityksissä raportointivaatimusten täyttäminen vaatii paljon ulkopuolisten konsulttien panosta. Yritysten panostukset on säilytettävä itse vastuullisuustyössä tarpeettoman raportoinnin sijaan ja vaikuttavuuden pitää olla keskiössä.
Hyvä esimerkki sääntelyn järkevöittämisestä on hiilirajamekanismiin ehdotetut muutokset: Ehdotuksessa sääntelyn ulkopuolelle jää 90 prosenttia niistä yrityksistä, joita velvoite raportoida ja maksaa tuonnin päästöistä tällä hetkellä koskee. Silti velvoitteet kattavat edelleen 99 prosenttia tuonnin päästöistä. Velvoitteet raportoida ja maksaa tuonnin päästöistä kohdentuisivat siis selvemmin niihin yrityksiin, jotka myös vastaavat päästöistä. Herää kysymys, miten sääntelyn vaikutusarviot on alun perin tehty, kun soveltamisalaa on mahdollista supistaa näin paljon ilman olennaista vaikutusta sääntelyn vaikuttavuuteen.
Ville Kajala
johtava asiantuntija,
yhtiö- ja arvopaperimarkkinaoikeus
Keskuskauppakamari