Ukrainan valtion historia tullaan lähivuosina ja vuosikymmenen aikana kirjoittamaan useasti uusiksi. Syynä tähän on Venäjän oikeudeton hyökkäys itsenäistä valtiota kohtaan, USA:n toimiminen maailman poliisina sekä EU-maat, jotka ovat USA:n talutusnuorassa kärsijöinä Ukrainan kansa.
Venäjä ja USA eivät paljoakaan poikkea toisistaan valtioina. Venäjä on valtiona kaukana demokraattisen oikeusvaltion tunnusmerkeistä. USA leikkii muiden valtioiden kustannuksella maailman poliisina ollen omahyväinen vain ja ainoastaan valtiona oman edun tavoittelija. Itse maassa poliittinen järjestelmä on täysin sekaisin ym., voidaan sanoa, että USA:ssa vappu ja halloween on joka päivä.
EU:n niin sanottu solidaarinen tuki on huikeat 88 miljardia euroa. Tuki on tarkoitettu poliittisen, taloudellisen, humanitaarisen, sotilaallisen ja diplomaattisen tuen piiriin, lisäksi on kirjattu lisätuki vuosille 2024–2027, 50 miljardia euroa.
Näissä summissa ei ole mukana sotilaallista materiaalista tukea. Suomi on myöntänyt kehitystyötukea 576 miljoonaa sekä 18 miljoonaa materiaaliapua.
Kysynkin, mihin nämä varat ovat päätyneet lopullisesti, onko osoite varma? Epäilen...
Suomalaisten yksityishenkilöiden ja yhdistyksien viemä materiaalinen apu on saavuttanut kohderyhmän.
Ukraina itsenäistyi 1991 Ukrainan irtauduttua kansan tahdosta Neuvostoliitosta. Valitettavasti irtautumisen mukana tuli neuvostoliittolainen tapa johtaa ja hallita nuorta valtiota, tapa, joka on käytännössä tänäkin päivänä. Osoittamatta ketään hallinnossa ja virkakoneistossa olevia henkilöitä, asia on Ukrainan kansan käsissä luoda vakaa demokraattinen oikeusvaltio.
Viitaten asiakokonaisuuksiin moni kuppi tullaan kääntämään niin Ukrainassa kuin EU-tasolla myönnettyjen varojen ja avustusten suhteen. Mihin, kenelle, valvonta.
Mielestäni tuntuvat käsittämättömältä keskustelut sotilaallisesta voitosta tai häviöstä. Sodassa on vain häviäjiä, ei voittajia. Missä ovat keskustelut rauhasta ja sen solmimisesta?
Olisi aika, että Ukraina ja Venäjä istuvat samaan pöytään, ei USA. Ukrainan mielestäni tulisi ottaa mallia Suomesta, vaikka menetimme ihmishenkiä, maa-alueita. Hinta oli kova mutta itsenäisyytemme säilyi.
Suomi on esimerkki muulle maailmalle itsenäisenä valtiona.
Sodan loppumiselle ei ole muuta mahdollisuutta kuin neuvottelut, ei sotiminen. Tässä sodassa on kysymys Venäjän halusta turvata maantieteellinen huoltoyhteys Krimille niin sotilaallisissa kuin kauppalaivaston puolesta, laivayhteydet Mustanmeren, Bosporinsalmen kautta Välimerelle aina Suezin kautta Aasiaan ym.
Tässä kohtaa on jälleen tullut mukaan USA sekoittaen suurvaltapolitiikan mukaan vain ajaen omia etujaan, kärsijänä Ukrainan kansa.
Jos Ukraina ja Venäjä antavat järjelle vallan, ei tunteille, huomenna ei ammuta ainuttakaan laukausta rintamalinjoilla. On aika nostaa kissa pöydälle.
Mikko Seppä
Seinäjoki