Joulukuussa varmistui EU:n Omnibus I -lakimuutospaketti, jonka myötä kestävyysraportointidirektiivin ja yritysvastuudirektiivin soveltamisaloilta putoaa suurin osa yrityksistä pois. Muutos on suomalaisten yritysten kannalta merkittävä.
Soveltamisrajojen nostaminen tarkoittaa, että vastuu siirtyy entistä enemmän yritysten omille vapaaehtoisille toimille ja markkinoiden odotuksille. Isossa kuvassa asiakkaiden, sijoittajien ja rahoittajien tarve ymmärtää yritysten ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksia tulee kasvamaan lakivelvoitteiden vähentymisestä huolimatta.
Euroopan parlamentti ja Euroopan neuvosto perustelivat tiedotustilaisuudessa yksinkertaistamispakettia lähinnä sillä, että kestävyysraportointidirektiivi ja yritysvastuudirektiivi olisivat tuoneet hallinnollista taakka mutta eivät ”vihreitä” työpaikkoja tai investointeja.
Olisi suotavaa, että näiden näkökulmien lisäksi sääntelyn hyödyllisyyttä tarkasteltaisiin jatkossa huolellisesti tehdyllä vaikutusten arvioinnilla ja myös direktiivien alkuperäisten tarkoitusten näkökulmasta.
Yritysvastuudirektiivillä pyrittiin lisäämään yritysten tasapuolisia toimintaedellytyksiä ympäristö- ja ihmisoikeusvastuun osalta ja kestävyysraportoinnilla markkinoiden läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta. Tilanteessa, jossa kestävyysraportointidirektiiviä ehdittiin soveltaa vasta yhden vuoden eikä yritysvastuudirektiiviä vielä lainkaan, ei tutkittua tietoa niiden vaikutuksista ole.
Lainsäätäjän pienentäessä rooliaan, yrityskentän rooli suunnannäyttäjänä korostuu. Sääntelyn keventymisestä huolimatta ympäristökriisi ja monet yritysten ihmisoikeusongelmat edellyttävät yrityksiltä toimia. Onkin tärkeää varmistaa, ettei sääntelyn kevennys vaikeuta yritysten mahdollisuuksia selvittää omien arvoketjujensa ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksia. Yrityksiltä ei voida edellyttää vastuullisuustyötä, jos näitä asioita ei ole mahdollista selvittää.
Omnibus-paketti ei poista yritysvastuuta, vaan siirtää painopisteen yritysten vapaaehtoiseen – usein asiakasvaatimusten sanelemaan – tekemiseen. Nyt on yritysten aika näyttää, että vastuullisuus ei ole vain sääntelyn noudattamista, vaan edellytys kestävälle kilpailuedulle.