EU:n ja Yhdysvaltain uusi kauppasopimus osoittaa, että Yhdysvallat ei enää kohtele EU:ta kuin liittolaista, sanoo Helsingin yliopiston poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump löivät uuden kauppasopimuksen lukkoon sunnuntaina.
– Eihän Yhdysvallat kohtele EU:ta enää kuin liittolaista, vaan pikemmin kuin jotakin vasallia tai hyväuskoista hölmöä, jota voi käyttää hyväksi, Ronkainen sanoo.
Helsingin yliopiston Euroopan politiikan asiantuntija Timo Miettinen arvioi STT:lle, että kauppasopimuksella Euroopan unioni onnistui välttämään eskalaation ja mahdollisen kauppasodan kiristymisen.
– Mutta kyllä myönnytykset, joita EU antoi tässä sopimuksessa, olivat aika suuria. Tilanne, johon päädyttiin, on EU:n näkökulmasta asymmetrinen, eli Trump asettaa tulleja EU:lle ja EU ei aseta vastavuoroisia tulleja ollenkaan, Miettinen sanoo STT:lle.
Nyt tehdyssä sopimuksessa useimpiin EU:n tuotteisiin kohdistuu Yhdysvalloissa 15 prosentin tuontitulli. Yhdysvaltalaisille tuotteille ei sen sijaan kohdistu EU:ssa tulleja.
Lisäksi Trumpin mukaan EU sitoutuu investoimaan Yhdysvaltoihin 600 miljardia dollaria nykyisten investointien lisäksi sekä ostamaan 750 miljardin arvosta energiaa Yhdysvalloista. Teräksen ja alumiinin 50 prosentin tuontitullit jätettiin voimaan.
Yhdysvaltoja mielistelevä strategia
Miettinen näkee, että EU:ssa todettiin kauppasodan eskalaation riskin olevan liian suuri, minkä takia näihin lukuihin suostuttiin. Esimerkiksi Kiina on onnistunut lykkäämään kauppasopimusneuvotteluja Yhdysvaltojen kanssa, mutta EU:lla ei näyttänyt olevan yhtä hyviä kortteja käytössään kuin Kiinalla.
Ronkainen kuvaa EU:n neuvottelustrategiaa kauppasopimuksen aikaan saamiseksi mielisteleväksi. Mielistelevällä strategialla EU pyrki välttämään kauppasodan eskaloitumisen sekä sen, että Yhdysvallat vetäytyisi Natosta ja Ukrainasta.
– EU meni neuvotteluihin Yhdysvaltoja mielistelevällä strategialla sen sijaan, että oltaisiin pantu Yhdysvalloille vastaan. Näin esimerkiksi Kiina ja Kanada ovat tehneet, Ronkainen sanoo.
Mielistelevän neuvottelustrategian hinta on kuitenkin kova, sillä kaupan esteitä tulee yksipuolisesti vain Euroopalle. Tästä näkökulmasta katsottuna kauppasopimus ei ole EU:lle voitto, Ronkainen sanoo.
– En tiedä, että millä mittarilla tätä nyt voi onnistumiseksi sanoa. Ehkä sillä, että kaikkein pahin skenaario eli 30 prosentin tullit vältettiin, mutta kyllä tämä aika sanelupolitiikalta vaikuttaa Yhdysvaltojen suunnasta, Ronkainen sanoo.
Globaalilla tasolla EU pääsi silti niin sanottuun parempien kerhoon, jonka tuontitullit ovat verrattain maltillisia. Myös Japanilla on 15 prosentin tuontitullit, Britannia selvisi 10 prosentilla. Joitain maita, kuten Brasiliaa Trump on uhkaillut jopa 50 prosentin tuontitulleilla.
– Vältettiin se 30 prosentin taso, josta neuvottelut aloitettiin, mutta suurta voittoa ei muuten saavutettu, Miettinen toteaa.
"Millä mandaatilla EU oikein tällaista neuvottelee?"
Miettinen ja Ronkainen ihmettelevät sopimuksen osuutta, jossa Trumpille tehtiin lupauksia EU:n investoinneista sekä energiaostoista. EU:lla ei ole omaa budjettia, josta tällaisia ostoksia voitaisiin tehdä.
– Hyvä kysymys on, millä mandaatilla EU oikein tällaista neuvottelee, Ronkainen sanoo.
Ronkainen viittaa siihen, että tällä hetkellä epäselvää on, kuka tai ketkä investoinnit ja ostot tulevat tekemään.
– Aseostot ovat selkeämpi, sillä aseitahan on pakkokin ostaa Yhdysvalloista, kun Euroopan Nato-maat ovat sitoutuneet nostamaan sotilasmenot 5 prosenttiin ja tukea Ukrainaan tarvitaan. Mutta energiaostojen kohdalla epäselvää on, kuka ne maksaa. Ostaako EU vai yksittäiset EU-maat, ja millä rahalla ostot oikein tehdään, Ronkainen sanoo.
Miettisen mukaan saattaa olla, että osa isoista jäsenmaista oli sitoutunut toimiin jo ennen päätöstä kauppasopimuksesta.
– Von der Leyenin mandaatti koskee tulleja. Investoinneista ja energiaostoista on sovittava jäsenmaiden kanssa, Miettinen sanoo.
"Touhu näyttää lyhytnäköiseltä kerman kuorinnalta"
Trumpin kannalta nyt syntynyt kauppasopimus näyttäytyy poliittisena voittona, mutta tulleilla on seurauksensa, Ronkainen sanoo. Tullien myötä kauppa saattaa siirtyä poispäin Yhdysvalloista, ja ne voivat myös nostaa yhdysvaltalaisten yritysten tuotantokustannuksia. Tulleilla Trumpin tarkoitus on ollut siirtää tuotantoa Yhdysvaltoihin, mutta Ronkaisen mukaan lopputuloksena voi olla, että tullisopimusten seuraukset koituvat amerikkalaisten kuluttajien maksettavaksi.
– Trumpin touhu näyttää lyhytnäköiseltä kerman kuorinnalta, josta kärsii pitkällä tähtäimellä Yhdysvallat itse, Ronkainen sanoo.
Kysymysmerkkejä ilmassa
Vaikka kauppasota vältettiin, on sopimus Miettisen mukaan eurooppalaiselle vientiteollisuudelle huono tulos. Markkinat saattavat kuitenkin reagoida suopeasti ihan vain jo siksi, että pahin kauhuskenaario vältettiin.
– Kyllä tämä vaikeuttaa eurooppalaisten yritysten asemaa yhdysvaltalaisilla markkinoilla jonkin verran, Miettinen toteaa.
Myös kysymysmerkkejä jää leijumaan ilmaan. Trumpin hallinto tutkii vielä joitain aloja, joille voi tulla uusia päätöksiä. Epävarmuutta syntyy myös Trumpin neuvottelutaktiikasta, joka perustuu yksipuoliseen painostukseen sekä jatkuvan epävakauden luomiseen.
– Voi olla, että tätäkin sopimusta tarkastellaan vielä puolin ja toisin. Näin on varsinkin silloin, jos Yhdysvallat päätyy Kiinan kanssa toisenlaiseen sopimukseen, Miettinen spekuloi.
Trump on se, joka käveli tilanteesta voittajana ulos. Trump sai toteutettua tavoitettaan vaihtotaseen korjaamisesta. Sopimus helpottaa yhdysvaltalaisyritysten asemaa.
Samalla Trump sai myös EU:lta lisäinvestointeja, vaikka eurooppalaiset yritykset investoivat jo nyt huomattavasti Yhdysvaltojen markkinoille.
