Kerran kuukaudessa nousen Brysselin koneeseen. Se on meppiajoista tuttua hommaa. Tuttuja kasvoja näkyykin usein. Brysselin kone vie EU:n ulkoasiainneuvoston kokoukseen.
Kaava on sama, aiheet vaihtelevat. Tosin tällä hetkellä eivät nekään kovin laajasti. Ukrainan ja Syyrian kriisit sekä maahanmuutto ovat agendalla aina. Vähintään käytäväkeskusteluissa. Kokoukset ovat paikka, jossa lähimmät kollegat voi tavata kuukausittain. Saksan ulkoministeri istuu vieressäni, ajatustenvaihto onnistuu.
Samaa kuukausittaista Brysselin reissaamista harrastavat ainakin pääministeri ja valtiovarainministeri, muutkin ministerit hyvin usein. En ole EU-fani. Tulosta ei aina oikein tunnu syntyvän vaikka kuinka kokoustettaisiin. Pahinta on, että vaikka päätös välillä syntyykin, niin viimeistään sen toimeenpano ontuu. Näin on käynyt esimerkiksi turvapaikanhakijoiden sisäisten siirtojen suhteen.
Suomi oli taas etunenässä viemässä vapaaehtoisuuden kautta tehtyä päätöstä käytäntöön. Sitten herättiin. Me ja vain muutama muu maa ovatkin ainoita, jotka ovat tätä noudattaneet. Mekanismi ei toimi. Kaikkiin EU-maihin ei edes haluta mennä.
EU:lla on edessään rankka vuosi. Ja sillä on paljon todistettavaa. Unioni on jälleen joutunut tilanteeseen, jossa fiksuimmat aivot miettivät päivästä toiseen ratkaisua akuuttiin kriisitilanteeseen. Sitä se on ollut jo vuodesta toiseen. Eikä se toinenkaan kriisi, Kreikan ja euron ongelmat, ole mihinkään vielä kadonnut. Valuuttaunioni on edelleen epäoptimaalinen ja Suomi pärjäisi tällä hetkellä paremmin sen ulkopuolella. Keskustelu myös tästä aiheesta on tervetullutta. Ja se on tulossa.
EU:n tehottomuus toimia turvapaikanhakijakriisin ratkaisemiseksi on ajanut jäsenmaat kiristämään omia toimiaan maahanmuuton suhteen. Näin on tehty myös Suomessa. Suomen turvapaikkapolitiikka on tällä hetkellä kireämpää kuin koskaan. EU:n yhteisiä toimia tarvitaan kuitenkin edelleen. Mikäli kriisiä ei alkaneen vuoden aikana saada hallintaan, on se Euroopan sosiaalisen mallin loppu.
Moni miettii ja kysyy, kuoleeko Schengen-sopimus? En usko, mutta sille käy niin kuin monille muillekin EU-sopimuksille. Ensin otetaan käyttöön sopimuksen sallimat poikkeukset, sitten niihin lisätään joustoa ja lopulta rikotaan sopimusta – useissa maissa. Schengenistä tulee yksi kuollut kirjaus lisää noudattamattomien EU-sopimusten viidakkoon. Ehkä olisi jo aika ottaa opiksi.
EU:n toinen iso haaste on Britannian kansanäänestys. Se on kohtalon kysymys. Britannian kansalaiset äänestävät pian, haluavatko he kuulua Euroopan unioniin. Päätös on heidän. Neuvottelutulos ei ole vielä valmis, mutta kun on, niin kampanjat puolesta ja vastaan käynnistyvät toden teolla. Tunnen monia EU-vastustajia, joille tämä on heidän elämänsä tilaisuus. Heillä on mieliala korkealla.
Mikäli Britannia päättäisi jättää Euroopan Unionin, se olisi nykyisen Euroopan Unionin konkurssi. Enkä tarkoita pelkkää rahaa. Mutta sitäkin, sillä Britannia on rahallisesti EU:n toiseksi suurin nettomaksaja. Vaikutukset Suomelle ja unionille kokonaisuudessaan olisivat huonot. Unionin on uudistuttava nyt. Ilman Britanniaa se tuskin enää onnistuu.
Timo Soini
Kirjoittaja on ulkoministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja.