Zimbabwelainen Mathias Nyando istutti eukalyptuspuita vuonna 1988 kylän yhteiselle maalle. Hän kitki ruohon taimien ympäriltä ja aitasi plantaasin. Siitä tuli yksityisaluetta, johon kenelläkään muulla ei ollut asiaa.
Haastatellessani Mathiasta väitöskirjaani varten vuosikymmen myöhemmin puut olivat kasvaneet jo meikäläiseen tukkipuukokoon. Pienestä investoinnistaan hän sai nyt tasaiset tulot myymällä pylväspuita, hohdokasta! Hän tosin myönsi, että puut vähensivät satokasvien tuottoa ympäröivillä pelloilla ja naapureiden karjan oli kierrettävä plantaasi, kun se aiemmin oli saanut laiduntaa alueella vapaasti.
Lajirunsausmittauksissa havaitsin, että muut lajit eivät kyenneet elämään plantaasilla, missä ainutkaan lintu ei visertänyt eikä saniainen tai heinä versonut.
Oli nähtävissä, että vain yksi mies, Mathias, hyötyi puupalstastaan, kun taas alueen muita ihmisiä, eläimiä ja kasvilajeja maankäytön muutos haittasi.
Dosentti Veli Pohjonen kirjoittaa (I-P 20.7.2023) eukalyptuksen ohjailevan maailman metsätaloutta. Hänen mukaansa ”ympäristöväki vastustaa sitä” ja että YK:n asiantuntijat ovat osoittaneet jo 1980-luvulla väitteet eukalyptusten ympäristöhaitoista pääosin vääriksi.
Haitoista Pohjonen mainitsee pohjaveden kuivattamisen, maan ravinteiden köyhdyttämisen, heinien tappamisen ja lintujen karkottamisen. Mielestäni näitä haittoja ei tule kuitenkaan sivuuttaa.
Olen samaa mieltä Pohjosen kanssa siinä, että vastustus voi liittyä ihmisoikeuskysymyksiin ja maan valtauksiin, kun suuryhtiöt perustavat tuhansien hehtaarien puupeltoja maata virallisesti omistamattomien, mutta niitä käyttävien ihmisten kotiseudulle.
Tutkiessani Indonesiassa pohjoismaisen metsäyhtiön plantaasihanketta ilmeni, että sellupuuta kasvoi aiemmin dayakien heimon yhteisomistuksessa olleella maalla. Vielä joitakin vuosia sitten siellä oli kaskettu ja viljelty kuivan maan riisiä, josta valmistamalla saatiin kaikkein maukkain tuak, riisiviini.
Tropiikin puupeltohankkeiden toimintatavoista tulee mieleen kansainvälisten tuulivoimayhtiöiden hankkeet omassa maakunnassamme. Vain maanomistajille, paikallisille matiaksille, yhtiöt lupaavat parin prosentin osuuden tuotosta, muille asukkaille jää tottuminen visuaalisiin maisemamuutoksiin sekä infraääniin.
THL:n tuoreen selvityksen tärkein johtopäätös oli, että tieteellistä näyttöä tuulivoimaloiden tuottaman infraäänen terveysvaikutuksista ei ole, aivan samoin kun Pohjosen asiantuntijat eukalyptusten ympäristöhaitoista.
Oli maankäytön muutoksiin johtavassa hankkeessa tuotoksena sitten hohdokkaita megawatteja tai sellupuukuutioita, niin sitä suunnitellessa olisi suotavaa arvioida haitat ja hyödyt tasapuolisesti niin paikallisille ihmisille, muille elinkeinoille kuin luonnollekin.
Tapani Tyynelä
metsäekonomian tohtori, metsänomistaja
Lappajärvi