Brysselin EU-huippukokouksessa nähtiin torstaina poikkeuksellinen näytelmä, kun Unkarin pääministeri Viktor Orban poistui Saksan liittokanslerin Olaf Scholzin ehdotuksesta kokoussalista ja EU-maat sopivat tällä välin Ukrainan ja Moldovan EU-jäsenyysneuvotteluiden aloittamisesta.
Orban oli suhtautunut nihkeästi jäsenyysneuvottelujen aloittamiseen ja hänen poistumisensa mahdollisti historiallisen päätöksen tekemisen.
Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen akatemiatutkija Timo Miettinen ei muista nähneensä aiemmin tällaista kokousteknistä kommervenkkiä EU-huippukokouksessa.
Miettisen mukaan EU:ssa puhutaan kyllä niin sanotusta rakentavasta pidättäytymisestä, kun jokin EU-maa ei halua esimerkiksi sisäpoliittisista syistä asemoitua muiden jäsenmaiden kannan mukaisesti ja äänestää kokouksessa tyhjää. Näin Miettisen mukaan Suomikin toimi vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana, kun EU:ssa äänestettiin pysyvien maahanmuuttokiintiöiden luomisesta.
Pääministerin poistuminen kokoussalista kesken kokouksen jonkin hankalan päätöksen mahdollistamiseksi on sen sijaan perin harvinaista ellei suorastaan ennennäkemätöntä.
– Ei juuri tule esimerkkejä vastaavasta mieleen, Miettinen sanoi STT:lle.
Unkari näpäyttää takaisin
Ukrainan ja Moldovan jäsenyysneuvottelujen aloittamispäätös oli Miettisen mukaan myönteinen uutinen, mutta huolestuttava käänne sen sijaan oli se, että myöhemmin samassa kokouksessa Unkari esti EU:n rahoituskehyksen puolivälitarkastelun ja sitä kautta blokkasi Ukrainalle tarkoitetun neljälle vuodelle jakautuvan 50 miljardin euron tuen.
Miettisen mukaan Unkarin ratkaisu kertoo siitä, että maa pelaa omaa peliään suhteessa omiin EU-tukiinsa, kun komissio ja muut jäsenmaat ovat pidättäneet Unkarilta merkittävän määrän koheesio- ja elpymisvälinetukia oikeusvaltio-ongelmien takia.
– Unkari haluaa ikään kuin näpäyttää takaisin ja käyttää omaa painoarvoaan tässä kysymyksessä, Miettinen luonnehtii.
Miettisen mukaan EU:lla on tällaisessa tilanteessa useita toimintavaihtoehtoja. Raskain ja dramaattisin vaihtoehto olisi se, että EU:ssa voitaisiin aloittaa unionin perussopimuksen seitsemännen artiklan mukainen oikeusvaltioperiaatteen tarkastelu, jonka seurauksena Unkari voisi pahimmassa tapauksessa menettää äänioikeutensa Eurooppa-neuvostossa.
– On myös mahdollista, että jos Unkarin linja ei muutu, niin EU:ssa aletaan keskustella yhteisistä rahoitusinstrumenteista, jotka voitaisiin rakentaa ilman Unkarin osallistumista. Ei ole periaatteessa mitään syytä miksi näin ei voisi tehdä, Miettinen sanoo.
Putinin kätyri EU:ssa?
Maallikon silmiin Orban näyttää helposti Venäjän presidentin Vladimir Putinin kätyriltä EU:ssa. Miettinen ei oikopäätä allekirjoita tällaista arviota.
Miettisen mukaan pidätettyjen EU-tukien saaminen Unkarille on Orbanille tärkeämpi asia kuin Putinin etujen ajaminen.
– On selvää, että Orbanin toiminta EU:n yhtenäisyyden hajauttamiseksi pelaa Putinin pussiin. Samalla on niin, että isossa kuvassa on niin Unkarin ja Venäjän geopoliittiset tavoitteet ovat vahvasti ristiriidassa keskenään. Kyllä Unkari ymmärtää, että Venäjän kansallista suvereniteettia rapauttava lähestymistapa maailmanpolitiikassa ei lisää Unkarin kaltaisten maiden turvallisuutta, Miettinen muotoilee.
Miettisen mukaan Orban pelaa diplomaattista peliä eri toimijoiden suuntaan, kun se tekee samaan aikaan yhteistyötä Venäjän, Kiinan ja EU:n kanssa.
– Niin kauan kun EU-järjestelmä ei pakota tekemään valintaa, mikä on Unkarin varsinainen viimekätinen liittolainen, maa pystyy hyödyntämään erityisasemaansa, Miettinen arvioi.
– Tämä on enemmän strategiaa kuin Putinin kätyrinä toimimista. Liittolaisuussuhteet pysyvät avoimina, halpa energia virtaa ja Orban saa tällä tavoin lujitettua omaa kannatustaan.
Uusi historiallinen narratiivi
Unkarin kohdalla on herättänyt ihmetystä se, että maa suhtautuu muita EU-maita lämpimämmin Venäjään, vaikka nyky-Venäjää edeltänyt Neuvostoliitto murskasi verisesti Unkarin kansannousun vuonna 1956.
Miettistä tämä ristiriita ei kummastuta. Vuoden 1956 muisto ei ole hänen mukaansa kokonaan pyyhkiytynyt unkarilaisten mielistä, vaan on edelleen osa kansallista itseymmärrystä ja identiteettiä.
Miettisen mukaan kansannousutarinan rinnalle on noussut toinen, EU-kriittinen historiallinen narratiivi.
– Orbanin kansalliseen tarinaan kuuluu hyvin vahvasti ajatus siitä, että EU:n ajama liberaali tulkinta ihmisoikeuksista ja vähemmistöjen oikeuksista on Unkarin kansallisen tradition ja kansallisten erityispiirteiden vastainen kehityskulku, Miettinen tiivistää.
– Historia on kokoelma tarinoita. Jotkut tarinat ovat tietyissä ajan hetkissä vahvempia kuin toiset. Orbanin tarinalla, joka korostaa yhtäläisyyksiä Venäjän kaltaisten toimijoiden kanssa ja Donald Trumpin Yhdysvaltojen kanssa, on paljon painoarvoa julkisessa keskustelussa Unkarissa.
Poikkeuksellinen puheenjohtajamaa
Miettisen mukaan EU:lla on ensi vuonna edessään erikoinen ajanjakso, kun unioniyhteistyötä jarruttanut Unkari toimii vuoden jälkipuoliskon ajan EU:n puheenjohtajamaana.
– Yleinen arvio on, että Unkarin puheenjohtajakaudesta tulee stagnaation ajanjakso. Asioita viedään vain teknisesti eteenpäin, Miettinen arvioi.
– Usein ajatellaan, että puheenjohtajuuskausi on mahdollisuus tuoda esiin uusia teemoja, jotka ovat puheenjohtajamaalle keskeisiä. Espanja esimerkiksi nosti esille yhteistyön Etelä-Amerikan maiden kanssa. Unkarin kaudelta ei juuri uusia avauksia odoteta.