Näin kesäaikaan mietin paljon unta ja nukkumista.
Varsinkin alkukesän öinä, pitkän pimeyden jälkeen, olisi ihanaa vain valvoa ja ihastella valoisaa luontoa. Ei nukuta ollenkaan, mutta on pakko mennä nukkumaan, jos huomenna on työpäivä.
Nyt kesän kääntyessä loppupuolelle ainakin minä olen öiden valoisuuden takia valvonut jo ihan tarpeeksi. Alan kaivata pimeitä talviöitä ja kunnon unta.
Hellepäivät eivät helpota nukkumista. Jos lämpötila pysyy yölläkin korkealla, nukkuminen ovat tukalaa. Trooppiset yöt rasittavat niin lapsia kuin vanhuksia, lemmikkieläimiä ja kaikkia muitakin. Jotkut ovat hankkineet tuulettimia viilentämään sängynvierustaa, toiset nukkuvat ikkunat auki.
Mutta silloin unta saattavat häiritä vaikkapa pitkällä kesälomalla olevat koululaiset, jotka päristelevät mopoillaan yökaudet. Tällaisesta Korkeallamäellä asuvien piinasta kerrotaan tässä Vaasa-lehdessä.
Yöeläjien tulisi muistaa, että aina on heitä, jotka ovat herkkäunisia ja heräävät vähäisestäkin rapinasta, saati turbopäristelystä. On myös heitä, jotka joutuvat valvomaan vaikkapa säryn ja sairauden, vaihdevuosien kuumien aaltojen tai sen vuoksi, että vauva on itkenyt monta tuntia. Kun sitten vihdoin saa unenpäästä kiinni, joku lähistöllä remuava joukko ei valvonutta riemastuta.
Jos ei vaivaa helteet tai lapset, moni herää aamuyöllä työstressin piinaamana miettimään työpöydällä odottavia ongelmia. Silloin kannattaa muistaa vanha totuus: Yöllä ei kannata ratkoa ongelmia, koska aamulla ne näkee aivan uudessa valossa.
Liekö työstressin ohella yleisin syy uniongelmiin yksinäisyys? Näin voisi päätellä ainakin iskelmien perusteella.
Yö-yhtye lauloi: Etkö unta saa, kun eilinen taas päälle käy ja kaikki epäonni sen eessä kohoaa ja lailla vuoren tuijottaa? Ja: Tää musta yö mun kanssa jaa, niin huomenna tää kaikki ehkä on jo helpompaa (Etkö unta saa? 2003).
Neon 2 lauloi sen suoremmin: Ei yksinäinen unta saa, vaan ajatukset seuraa toisiaan, kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa (Ei yksinäinen unta saa, 1995).
Hiljattain edesmennyt Eero Raittinen puolestaan lauloi: Huomenna kaikki ois toisin, luokses jos tulla mä voisin. Mutta tänä yönä minä vaan unta en saa (Unta en saa, 1969).
Yksinäisyyden aiheuttama unettomuus ja ahdistus ei valitettavasti poistu aamun tullen.
Vaasan yliopistosta tänä keväänä tohtoriksi väitellyt Jenni Tuomilehto tutki henkilöstöjohtamisen väitöskirjassaan puutteellisen unen merkitystä työntekijöiden jaksamiselle ja työssä suoriutumiselle.
Tuomilehdon mukaan huonosta nukkumisesta johtuva väsymys koskettaa kaikkia työyhteisöjä, joten ongelma on yleinen, mutta siitä ei uskalleta keskustella.
– Väsymys muun muassa heikentää tuottavuutta, päätöksentekoa ja keskittymiskykyä ja tekee tunteiden hallinnasta vaikeaa. Samalla sairastumis- ja uupumisriski ja tapaturma-alttius kasvavat, Tuomilehto kertoo yliopiston tiedotteessa.
Koska puutteellinen uni vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen, pitäisi siitä Tuomilehdon mielestä voida puhua avoimesti työkavereille ja esihenkilöille.
Silloin väsymyksestä selviytymiseen voidaan yhdessä kehittää keinoja, esimerkiksi muuttamalla työaikoja, lisäämällä taukoja, hidastamalla työtahtia ja muokkaamalla työtehtäviä, Tuomilehto luettelee.
Tämän viikon jälkeen jään kesälomalle. Arvaatko, mikä on minun mielestäni lomalla aina parasta? Se, kun saa nukkua niin kauan kuin nukuttaa, eikä vekkari herätä!