Suomessa koulutustason nostamisesta on ollut laaja, poliittinen yhteisymmärrys jo lähes vuosikymmenen ajan.
Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella opetus- ja kulttuuriministeriön visiossa tavoitteeksi asetettiin, että vuonna 2030 puolet 25–34-vuotiaista olisi suorittanut korkeakoulututkinnon. Tavoitteen ovat jakaneet myös seuraavat hallitukset.
Viime kesänä opetus- ja kulttuuriministeriön visiotyössä tavoite nostettiin 60 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä.
Kehitys on kuitenkin mennyt toiseen suuntaan. Vuonna 2017 Suomessa korkeakoulutettujen osuus nuorista aikuisista oli 41,8 prosenttia ja vuonna 2024 enää 39 prosenttia. Samalla OECD-maiden keskiarvo nousi 43,2 prosentista 48,2 prosenttiin. Suomi on jäänyt entistä kauemmaksi tavoitteistaan, ja ero muihin OECD-maihin on vain kasvanut.
Seuraavan hallituksen olisi laitettava visiot toteutukseen tai luovuttava koulutustason nostamisen tavoitteesta, mikäli sitä ei aidosti aiota saavuttaa.
Koulutustason nostaminen on edelleen mahdollista, mutta tavoitteen saavuttaminen edellyttää realistista suunnitelmaa, korkeakoulutuksen aloituspaikkojen lisäämistä ja riittävän rahoituksen osoittamista.
Ratkaisevan tärkeää on, että uudet aloituspaikat suunnataan tarpeen mukaan, jotta niiden kautta saataisiin aidosti nostettua Suomen koulutustasoa. Kohdentamisessa tulee huomioida koulutuksen kysyntä, työelämän tarpeet, nuorten ikäluokkien kehitys ja koulutuksen alueellinen saatavuus.
Etelä-Pohjanmaalla korkeakoulutuksen aloituspaikkoja on noin 0,6 suhteessa 17–19-vuotiaiden ikäluokan keskimääräiseen kokoon, mikä on selvästi vähiten maakuntien välisessä vertailussa.
Olemme kaukana maan keskiarvosta ja kaukana jopa toiseksi viimeisestä maakunnasta. Kyse on mittavasta rakenteellisesta koulutusvajeesta, mikä heikentää nuorten opiskelumahdollisuuksia, osaavan työvoiman saatavuutta ja yritysten kasvuedellytyksiä.
Ei liene yllätys, että Etelä-Pohjanmaalta muuttaa eniten opiskeluikäisiä muihin maakuntiin juuri tästä syystä.
Maakuntien välisten erojen suuruutta havainnollistaa vertailu Etelä-Savoon. Siellä aloituspaikkoja on suhteessa lähes kaksinkertaisesti Etelä-Pohjanmaahan verrattuna.
Ikäluokkien pieneneminen ei poista lisäpaikkojen tarvetta etenkään Etelä-Pohjanmaalla.
Koulutukseen hakevat myös aiempina vuosina ilman opiskelupaikkaa jääneet, joita on kymmeniätuhansia joka vuosi. Aloituspaikkojen lisäämisen rinnalla on parannettava opintojen läpäisyä ja vahvistettava ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluun johtavia väyliä.
Korkeakoulutusta ei tule vahvistaa leikkaamalla ammatillisesta koulutuksesta. Ammattiosaajien tarve säilyy suurena myös jatkossa maakunnassamme.
Etelä-Pohjanmaan liitossa pyrimme siihen, että seuraava hallitus tunnistaisi maakuntamme poikkeuksellisen heikon lähtötilanteen korkeakoulutuksen saatavuudessa ja osoittaisi riittävät resurssit tilanteen korjaamiseen.
Etelä-Pohjanmaan koulutusvajetta korjaamalla edistetään koko Suomen koulutustason nousua. Tarvitsemme lisää aloituspaikkoja Seinäjoen ammattikorkeakouluun ja nykyistä paremmat mahdollisuudet yliopisto-opintoihin maakunnassa.