Ullamaria Raunio-Seppä esitti IP:ssa 16.9. kysymyksiä Lakeuden Etapille, joihin vastaan tässä. Kirjoittaja oli huolestunut Etapin huonekalujen ja patjojen vastaanotosta (jäteasemalla) avoimella Tarhan vastaanottokentällä Seinäjoen RE-pisteellä.
Huoleen ei kuitenkaan ole syytä, sillä tekstiiliä sisältävät huonekalut matkaavat energiana hyödynnettäväksi jätevoimalaan, jossa kosteat huonekalut eivät juurikaan vaikuta poltettavuuteen arinalla, koska niiden osuus poltettavan jätteen kokonaisuudessa on pieni.
Sisätilojen rakentaminen erikseen kyseisten jätteiden vastaanottoa varten aiheuttaisi kustannuksia, kuluttaisi energiaa ja vaikeuttaisi asiointia lajittelupisteellä isokokoisten jätteiden kanssa, kuitenkaan vaikuttamatta merkittävästi energiana hyödyntämiseen.
Raunio-Sepän toinen asia, käyttökelpoisten tavaroiden kierrättäminen, oli hyvin tärkeä, josta me Etapissa olemme täysin samaa mieltä. Jäteasemille ja RE-pisteille todellakin päätyy aivan liian paljon käyttökelpoista tavaraa, jonka olisi voinut laittaa kiertoon. Haluamme ehdottomasti kannustaa kaikkia ensisijaisesti kierrättämään käyttökelpoiset tavaransa ja vasta viimeisenä vaihtoehtona viemään jätteen vastaanottoon.
Jätteen haltijan kuitenkin pitää itse tehdä tämä kierrätyspäätös, eli lahjoittaa eteenpäin tai viedä oma käyttökelpoinen tavaransa esimerkiksi kirpputorille. Jälkikäteen sitä ei enää voi tehdä. Kun tavara on tuotu Etapille, ei sitä enää lain mukaan saa antaa eteenpäin kuin asianmukaisen ympäristöluvan omaavalle taholle eli ei yksityisille kuluttajille.
Lisäksi monet jätelajit, esimerkiksi elektroniikka, ovat tuottajayhteisöjen omaisuutta, joille jätteet Etapista päätyvät. Joten Etappi ei voi luovuttaa heidän omaisuuttaan edelleen kolmannelle osapuolelle.
Asiakkaat eivät ehkä myöskään haluaisi nähdä itse jätteeksi viemiään tavaroita vaikka naapurin olohuoneessa. Tavaroiden haltijoiden tulee siis itse päättää tuotteensa kohtalosta, kuten kirjoittajakin hienosti kuluttajiin vetoaa.
Hannele Lyytikäinen-Käppi
viestintäpäällikkö
Lakeuden Etappi