Ihminen on pitkälti ympäristönsä tuote. Lapset oppivat ja kehittyvät matkimalla. Tämä tapahtuu vuorovaikutuksessa ympärillä olevien ihmisten kanssa. Ei ole yhdentekevää, minkälainen minäkuva ja identiteetti lapselle muodostuu.
Joel Sippola kirjoittaa Yle Urheilun verkkosivuilla 30.8. huippu-urheilun vaikutuksista lapsiin. Esimerkkinä hän käyttää naisten seiväshyppyä, joka on ollut viime vuosina vahvassa nosteessa aikuisten ja myös nuorten SM-kisoissa, kun katsotaan osallistujamääriä. Tämä esimerkki on ajankohtainen monessa mielessä, kun puhutaan lasten ja nuorten mielenterveydestä ja menoleikkauksista.
Muun muassa vähän yli 20-vuotiaat Wilma Murto, Elina Lampela ja Anderssonin siskokset Saga ja Silja nähdään artikkelissa urheilijoina, joiden taustalta löytyy esikuvia, lajin pioneereja.
Noin 15 vuotta sitten Minna Nikkanen ja Vanessa Vandy nousivat seiväshyppääjinä kansainväliselle tasolle ja saivat paljon mediahuomiota. Murto, Lampela ja Anderssonit olivat tuolloin iältään kymmenen vuoden molemmin puolin.
On selvää, että Nikkasella ja Vandyllä on osuutta siihen, että nuoret liikunnalliset tytöt valitsivat lajikseen juuri seiväshypyn.
Totta kai taustalta löytyy myös muita aikuisia, lasten vanhempia, opettajia ja muita ihmisiä, jotka osaavat ohjata ja kannustaa lapsia ja auttaa valintojen tekemisessä. Tällaiset aikuiset antavat mahdollisuuden valintoihin ja kokeiluihin.
Urheilun juuret ovat leikissä, joka täytyy muistaa pitää mukana mitä pienemmästä lapsesta on kysymys. Ilman iloa ja sopivaa haastavuutta ei tapahdu kehitystä. Sama pätee kaikkiin muihinkin harrastuksiin, musiikkiin ja muihin kulttuuriharrastuksiin, jotka eivät ole urheilun vastakohtia. Kaikilla niillä on suuri merkityksensä siihen tärkeimpään, tasapainopainoiseen aikuisuuteen johtavaan elämäntapaan.
Kun kipinä on syttynyt, tarvitaan urheiluseuraa, josta löytyy innostusta lisäävää asiantuntevaa tietoa ja taitoa kehittää monipuolisesti kokeilemalla eri lajeja. Voimistelu, uinti, hiihto, juoksu, pallopelit jne. tai vaikkapa paini ja painonnosto toimivat erinomaisena perustana lapsen fyysiselle ja psyykkiselle kehitykselle. Kokeilujen jälkeen jokin laji valikoituu usein omaksi.
Kaikista ei tule ja tarvitse tulla huippu-urheilijoita. Mutta voittaminen ja häviäminen sekä omat rajat tulevat tutuiksi. Kilpaurheilu toimii leikin kautta simulaattorina oikeaa elämää varten.
Realistinen käsitys omista vahvuuksista ja heikkouksista auttavat muodostamaan eheän, itsensä hyväksyvän ihmisen, joka osaa ottaa vastaan elämän sellaisena kuin se tulee, onnistumiseen ja vastoinkäymisineen. Opitaan huomaamaan, että elämä jatkuu häviönkin jälkeen. Urheilu on parhaimmillaan eriomainen kasvualusta myös lasten ja vanhempien terveen vuorovaikutussuhteen myönteiselle kehittymiselle.
Kun arvostellaan verovarojen käyttöä huippu-urheiluun, täytyy huomata, että 17,6 miljoonaa euroa valtion noin 90 miljardin euron budjetista lisää lasten urheiluharrastusta muun muassa esikuvia tuottamalla. Se on pieni raha tulevaisuuteen panostamisesta. Liikunnallisella elämäntavalla on tutkitusti erittäin suuri merkitys ihmisten hyvinvointiin, kansanterveyteen ja -talouteen. Tuskin millään sijoituksella on parempaa tuottoprosenttia.
Martti Saarikoski
Seinäjoki