Ensikertalaisena päätin perehtyä asiaan. Kävin läpi EP-Hyvan organisaation, hallintosäännön sekä potilas- ja asiakasturvallisuussuunnitelman 2024.
Organisaatiossa pistää silmään perinteinen, moniportainen ja siiloutunut organisaatio, missä on koko joukko johtajia ja johtavia viranhaltijoita; hyvinvointijohtajan alapuolella ovat toimialajohtajat palvelualue- ja palveluyksikköjohtajineen.
Minua hämmästytti johtajien ja päälliköiden paljous ja se, että hallintosäännön mukaan heiltä vaaditaan eri alojen erikoislääkärin koulutus. Työtä näyttää olevan siinä määrin, että lääkärin töitä ei tehdä päätyön ohessa. Kehitystehtäviä näyttää hajautetun organisaation eri osiin ja näissä valvontaa ja vastuita näyttää olevan ristiin rastiin.
Viimeiset kaksi vuotta media on uutisoinut pitenevistä hoitojonoista ja lääkäriin pääsyn vaikeudesta. Selitykseksi tarjotaan toistuvasti lääkäri-, hoitaja- ja rahapulaa. Prosessi ei vedä. Missään ei puhuta tuotannon ohjauksesta, pullonkauloista tai kapeikoista eikä siitä mitä prosessin sujuvoittamiseksi pitää tehdä tai entä, jos asiat tehtäisiin toisin.
Mitä jos madallettaisiin organisaatiota, jaettaisiin vastuita ja valtuuksia alemmas tai palkattaisiin ammattijohtajat johtamaan ja kehittämään tuotantoa tai vähemmän johtajia – enemmän lääkäreitä?
Kaikki, myös aluehallitus ja -valtuusto ovat olleet uuden edessä viimeiset kaksi vuotta. Valtuusto on istunut pitkiä kokouksia ja media uutisoi, miten kokoustamisiin on uponnut miljoonia. Tehostamista on varmasti siinäkin työssä. Kokonaisuuden hallinnassa on parantamisen varaa, jos pari kuukautta sitten tehtyjä päätöksiä tuodaan uudelleen valtuuston käsittelyyn esim. Nurmon hammashoitola.
Mediassa mainittu hyvinvointialueiden ilmapiiriongelma on organisaation sisäinen asia. Siihen ei aluevaltuusto voine puuttua.
Asiakas vai potilas -keskustelussa painotan asiakas- tai asiakas-potilas-sanaa, koska asiakas on se, joka hyvinvointialueen palkat maksaa omilla veroeuroillaan.
Anneli Manninen (kok.)
dipl. ins., aluevaaliehdokas
Seinäjoki