Uusi vuosi alkoi ikävissä tunnelmissa. Taas yksi ystäväpariskunta ilmoitti eroavansa. Asia jäi vaivaamaan mieltä, sillä tuttavapiirissä useampi aviopari on pistänyt lusikkansa jakoon.
Monet eroilmitukset eivät ole tulleet yllätyksenä, mutta muutamassa tapauksessa kulissit oli pidetty hyvin pystyssä, vaikka avioliitossa oli tarvottu vastamäkeen jo pitkään.
Tuntuu, että avioerosta on tullut enemmänkin sääntö kuin poikkeus. En uskalla ryhtyä asiasta moralisoimaan, sillä lähipiirin kokemusten perusteella kuka tahansa meistä voi olla seuraavana vuorossa halusi tai ei.
On ollut pelottavaa huomata, miten luonnollisena asiana jälkikasvu avioeroja pitää. Kymmenvuotias tytär totesi jokin aika sitten, että aikoo muuttaa isän luo sitten, kun eroamme. Perusteluna oli se, ettei isä jäkätä niin paljon kuin äiti. Siis mitä?!? Avioero ei ole ollut missään vaiheessa perheemme esityslistalla, mutta silti lapsi käytti asiasta puhuessaan jos-sanan sijasta kun-sanaa.
Tilastokeskuksen mukaan ensimmäinen avioliitto päättyy nykyään eroon keskimäärin 40 prosentin todennäköisyydellä. Vuonna 2014 avioeroon päättyneet avioliitot kestivät keskimäärin yhdeksän vuotta. 2000-luvun alussa yhdessä pysyttiin 12 vuotta.
Vuonna 1965 solmittiin 36 214 avioliittoa. Eronneita oli 4 594. Vuonna 2014 eroja kirjattiin 13 682 kappaletta ja avioliittoja 24 462. Luvuista ei voi vetää suoria johtopäätöksiä, sillä samana vuonna avioliiton satamaan astelleet ovat harvemmin osa saman vuoden erotilastoa. Sen käppyröistä näkee, että naimakauppoja solmitaan entistä vähemmän ja avioerohakemuksia kirjoitetaan selvästi enemmän.
Lohtua synkkiin tilastoihin tuo se, että Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa avioliitot pysyvät kasassa muuta maata paremmin. Tilastokeskuksessa asiaa on seurattu tutkimalla miten moni kunkin maakunnan tuhannesta naisesta päätyy vuosittain eroon. Etelä-Pohjanmaalla luku on pyörinyt koko 2000-luvun kymmenen korvilla. Eniten eronneita on Uudellamaalla, jossa eroon päätyy keskimäärin 17 naista. Koko maassa tuhannesta eroaa 13-14 naista.
On hienoa huomata, että täällä pidetään muuta maata paremmin edelleen se, mikä luvataan. Periksi ei anneta ja vaikeuksien kanssa mennään läpi vaikka harmaan kiven. Hyvä me.
Virpi Kupiainen-Ämmälä
toimittaja