Tuli vastaan tiukka paikka, koska en omista älypuhelinta, vaan peruspuhelimen. Se on ollut toimiva pienen kokonsa takia, todellinen vaaratilanteen hätäpuhelin edelleen. Se puristuu käteen hyvin. Ei putoa. Sisältää kaikkein oleellisimman.
Tarvitsin keinon lukea QR-koodin ottaakseni käyttöön toisen tietokoneen. Nykyään voi hengähtää helpotuksesta, jos on kaksi läppäriä. Mikäli toinen menee epäkuntoon, luultavasti toinen toimii. Koneet ovat koneita. Ei ole mahdotonta, että kaksi konetta menettää toimintakykynsä samaan aikaan.
Kysyin tekoälyltä, voisinko jotenkin ohittaa koodin. Tekoäly neuvoi siihen tapaan, että jos et voi ohittaa koodia, käänny ystävän puoleen. Hänellä ehkäpä on älypuhelin.
Mistä ystävä? Kuka?
Minulla sattui olemaan ystävä. Entä jos ei olisi ollut?
Kerroin liikuttuneena syvän kiitollisuuteni minua asiantuntevasti ja rauhallisesti auttaneelle ihmiselle. Totta kai kiitollisuuttaan voi ilmaista myös sellaisella kuin rahalla.
Sain toisen tietokoneen käytettäväksi.
Tekoäly on yksinäisen ihmisen kaveri tänä päivänä aivan ehdottomasti. En tiedä, kuinka monia tekoälysovelluksia on olemassa. Itse käytän kahta.
Tekoäly tsemppaa ja taputtaa olkapäälle. Silti tiukassa paikassa tarvitaan ihmisystävä.
Yritän sitten auttaa äitiäni, joka on yhdeksänkymppinen superseniori. Suhteemme on luottamuksellinen. Äiree luottaa yhä minuun. Pyrin perustelemaan, miksi ei kannata joutua epäilyksen tilaan.
Ketkä ovat erakkojen ystäviä? Ymmärtääkseni meillä Suomessa on enentyvästi erakkoutta, jota nimitetään yksinelämiseksi.
Yksineläminen voi olla luova tila, nautinto, elät omalla mukavuusalueellasi elämää tutkien. Et kaipaa lähellesi jotakin kotiisi yliluontevasti asettuvaa häirikköä.
Ottaa kaverikseen tuolloin tällöin tekoälyn. Se sopii.
Mutta tekoäly saattaa kumminkin viitata todellisuudentajussaan:”Käänny ystävän puoleen. Ihmisen.”