Aika ajoin paikallisen ja kansallisen huomion tikunnokkaan nousee yhteisöjen, järjestöjen ja ideologisten liikkeiden toimijoita. Usein näiden henkilöiden taustayhteisöt ovat hengellisiä, mutta aina näin ei ole. Julkisessa viestissään ja ulostuloissa he tuovat esille paljon hyvää ja kaunista, jota kyseinen kollektiivinen toiminta tuottaa ja ihmisille tarjoaa.
Keskustelussa lapsen asemaan jää usein valta, jota nämä henkilöt yhteisöissään käyttävät. Erityisen alttiita vaikutuksille ovat lapset ja nuoret.
Valitettavan usein hyvä ja kaunis kätkee sisäänsä toimintamalleja, ohjeita sekä kehotuksia ”oikeanlaisesta elämästä”, jotka ovat omiaan suuntamaan nuoren ajattelua ja kasvua tiettyyn suuntaan.
Yhtälailla valitettavan usein yhteisön julkinen tarina kääntyy jonkinlaisesti muutosprosessiksi, josta edelleen esiin nostetaan siellä toimineen henkilön (usein johtajan) henkilökohtainen kasvutarina.
Näin tapahtuessa jälleen kerran huomiotta jää heidän vaikutusvaltansa yhteisöiden jäseniin, erityisesti lapsiin ja nuoriin.
Tällä kirjoituksella en halua vähätellä kenenkään kasvupolkua tai kokemusta elämästä, mutta haluan peräänkuuluttaa vastuuta omasta ja yhteisön toiminnasta. Liian varhain ja liian vähällä ymmärryksellä yhteisön johtamisesta he kaivavat kuoppia kaikkien tielle, myös itsensä.
Kuulutan myös median vastuuta kyseisten henkilöiden glorifioinnissa ja siitä millaisilla perusteille heille palstatilaa tai valokeilaa tarjotaan.
Ville Hakala
yhteisöllisyyden, hyvinvoinnin ja asuinalueiden kehittämisen hankejohtaja
Turku