Toimitukseen otti kesällä yhteyttä Juha Rapeli, jonka isoisä oli Eparin (silloin nimellä Seinäjoen Sanomat) ensimmäinen päätoimittaja Heikki Laurinmäki (s.1883 – k.1957).
Hän kuului lehden perustajiin ja johti toimitusta vuosina 1926–1952.
Laurinmäen perillisillä on hallussaan kuvassa näkyvä kipsipää, joka esittää päätoimittajaa 1930-luvulla.
– Isoisän jäämistö jäi äidilleni Marjatta Rapelille. Nykyisin tuo kipsipää on Askolassa isoisän eläkevuosien talossa. Talo on nykyisin sisarellani. Siellä on myös pari matkalaukullista Laurinmäen kirjoja ja kirjeitä, mahdollisesti myös Seinäjoen historiaan liittyviä, Juha Rapeli kertoo.
– Tuosta muotokuvasta on olemassa tiettävästi myös pronssinen valos. Se voisi olla jossain Seinäjoella. Olisi kiva kuulla missä, jos joku tietää.
Maanviljelijän poika
Oulun seudulla asuva Juha Rapeli on syntynyt 1953. Pikkupoikana hän ehti näkemään isoisäänsä useasti.
– Hän tapasi istua liivipuku päällä jyhkeän kirjoituspöytänsä takana kotonaan Askolassa. Samoilta seuduilta hän oli maanviljelijän poikana aikoinaan opintielle lähtenyt.
Seinäjoelle Laurinmäki saapui jo vuonna 1913, jolloin hän aloitti täkäläisen tyttölyseon rehtorina. Samaa virkaa hän hoiti aina vuoteen 1952, hämmästyttävästi päätoimittajan työnsä ohessa.
– Kyllä hän valtavasti töitä teki, ja kantoi vastuuta.
Rapeli muistelee äitinsä kertoneen, ettei isoisä juurikaan välittänyt rahasta. Sen sijaan hän oli historiaa harrastava mies, rauhallinen ja "vapaa pohjalaisesta öyhyämisestä".
– Tätä on Markus Aaltonen joskus tuonut esiin, että railakkaammat pohjalaiset olivat isoisälle joskus vähän happamia, kun hän oli niin tasainen.
Liberaali kannoiltaan
Risteysasema-lehdessä Markus Aaltonen kirjoittaa, kuinka "Laurinmäki ei poliittisilta kannoiltaan edustanut seinäjokelaista valtavirtaa. Liberaalin ajattelutapansa vuoksi häntä kutsuttiin oikeistopiireissä patkuliksi, kansainvälisten esimerkkien mukaan. Varsinkin sotia edeltävinä Lapuan liikkeen aikoina Laurinmäen sanottiin lukevan väärää sanomalehteä, kun hän luki Helsingin Sanomia."
Juha Rapeli kertoo tutkailleensa isoisänsä uutisointia ja linjaa kuohuvilta ajoilta eri vuosikymmenillä.
– Suuret asiat yleensä pääsivät esille, pärskeet eivät. Kannanotto oli asiallista ja maltillista. Tämä tuntuma minulle jäi isoisän päätoimittajuudesta.
Rapeli kertoo kuulleensa äidiltään tarinan sodan ajoilta Seinäjoelta. Tunnettu eversti, Matti Laurila, oli rynnännyt Laurinmäen luo kädet ilmassa viuhuen, kun Viipuri oli saatu vallattua takaisin. Laurila oli intoillut, että "Nyt tuli Suur-Suomi!"
– Isoisä oli siihen vain kuivasti arvellut, että "tuskinpa tulee".
Kauppatorin laidalla
Seinäjoella Laurinmäellä oli kookas omakotitalo keskellä kauppalaa, Kalevankadulla silloista kauppatoria vastapäätä.
Laurinmäen perheeseen kuului kaksi lasta, Erkki (1917–1971) ja Marjatta (1920–2006), sekä puoliso, lehtori Hilja Laurinmäki, joka on haudattu Törnävän hautausmaalle vuonna 1933. Vaimonsa kuoleman jälkeen Laurinmäki eli leskenä.
Seinäjoen talon myynnistä vuonna 1952 Laurinmäki oli lakonisen tyylinsä mukaan vain todennut: "Hyvä, että joku sen osti". Kauppahinnalla hän sai rakennettua eläketalon Askolaan.
Askolassa Laurinmäki kirjoitti kotipitäjänsä historiikkia, joka ilmestyikin hänen kuolinvuotenaan 1957.
– Aina hän töitä teki. Muistan, kun hän pöytänsä takaa yritti sormea nostamalla hillitä minua, kun juoksin villinä huoneiden läpi ympyrää. Isoisä tavoitteli työrauhaa, mutta heikosti se taisi tehota.
Uteliaana pikkupoikana Rapeli oli kurkistellut myös isoisänsä työpöydän roskakoriin.
– Siellä olevia mustia kappaleita arvelin lakritsiksi. Pidemmälle ei asia edennyt, kun äitini ehti puuttua asiaan. Ne olivat hiilitabletteja, ehkä vatsassa käyneitä. Sellaista oli sen ajan hoito suolistosyövälle, johon isoisäkin ilmeisesti sitten uupui.
