Lämmin kiitos nimimerkille Sairaanhoitaja (Epari 28.1.) mielipidekirjoituksesi johdosta. Toivon, että mahdollisimman moni aikuinen lukisi kirjoituksesi vielä uudelleen ja ehkä jakaisi sen herättämiä ajatuksia läheistensä kanssa tai vaikkapa työpaikkojen kahvipöydissä.
Kuolevaisuutensa hyväksyminen ja kohtaamiset kuoleman lähestyessä voivat olla vaikeita.
Kuoleman lähestymisen puheeksi ottaminen "riittävän ajoissa'" ei ole välttämättä helppoa kenellekään, ei edes ammattilaiselle, omista läheisistä puhumattakaan. Kuitenkin on tärkeää, että siitä uskallettaisiin avoimesti puhua.
Uskon, että avoin keskusteluyhteys eri ammattilaisten, hoitotiimien, työyhteisöjen ja perheidenkin sisällä voi aina kehittyä.
Kenties säästöäkin syntyisi, kun monilta eri luukuilta avun etsiminen rauhoittuisi kokonaisvaltaisemmalla kohtaamisella. Myös vertaistuen ammattimainen mahdollistaminen osana hoitopolkuja sisältää paljon mahdollisuuksia.
On myös totta, että esimerkiksi suurten ikäluokkien ikääntymisen takia kotihoidon, palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamisen tarve lisääntyy. Jokainen elämä on arvokas loppuun asti.
Kaisa Anttila ja Elina Kaprio joukkoineen saa minulta ison kimpun ruusuja jo ennakkoon. Pohjanmaan syöpäyhdistyksen tarjoamat tukipalvelut ansaitsevat vielä ikioman kimpun.
Vinkki: Dialogis Oy:n Johanna Perttilän luotsaama, ilmaiseksi kuunneltava Kuolemaa ja kuohuviiniä -podcast sarja käsittelee tärkeitä aiheita eri ammattilaisten ja kuoleman äärellä toimivien vieraidensa kanssa. Lämmin kuuntelusuositus myös kaikille terveille taviksille.