Olen selvitellyt puolen vuoden ajan kotitalousvähennystä ja päätynyt sen ongelmallisuuteen monelta kannalta. Poistamalla vähennys saadaan 460–580 miljoonaa euroa valtiontalouden korjaamiseen.
Kotitalousvähennyksessä on monia ongelmia:
– Vain osalla kansalaisista on mahdollisuus ostaa palveluita jopa alle puoleen hintaan.
– Yhdenvertaisuutta ei ole käsitelty kotitalousvähennyksen lainvalmistelussa.
– Käytännössä valtio ei saa milloinkaan verotuloja.
– Valtion veromenetykset ovat 460–580 miljoonan euron vuosittain – yhteissumma saattaa nousta 13 miljardiin 26 vuoden aikana.
– Näihin satoihin miljooniin on suurituloisilla automaattinen piikki auki vuosittain.
– Mahdollisesti työllistäessään yhden työllistetyn kustannukset valtiolle olisivat 8 000–192 00 euroa vuodessa.
– Ainut yhteiskunnallinen hyöty on työnantajamaksujen kertyminen työn suorittajalle, mutta...
– Valtio maksaa työn suorittajan työnantajamaksut.
– Valtio poistaa harmaan talouden ”ongelman” ja kaunistaa tilastot maksamalla sen itse.
– Valtio maksaa yksittäisen kansalaisen verokiila-ongelman pois omista varoistaan.
Vähennysten kokonaismäärät on vuodesta 2009 lähtien ollut keskimäärin 400 miljoonaa, enimmillään 476 miljoonaa, 420 miljoonaa vuonna 2021 ja vuosina 2022–23 valtionvarainministeriön arvion mukaan 460 miljoonaa euroa vuodessa.
Valtion saamat verotulot – 50% ostohinnasta – kuluvat kokonaan 40%:n tai 60%:n vähennyksiin sekä työnantajamaksujen osuuteen 13,6 %. Kun vuodesta 2001 lähtien vähennysprosentin keskiarvo on ollut 51, jäävät verotuotot miinukselle 4,6, 14.6 tai 24,6 prosenttiyksikköä.
Näin kotitalousvähennysten 460 miljoonan vähennysten kustannus nousee jopa 580 miljoonaan euroon vuodessa.
Kokoomukselta ja RKP:ltä on kuulunut ajatuksia vähennyksen kaksinkertaistamisesta 7 000 ja 7 500 euroon. Tämä kaksinkertaistaisi lähes kaikki esittämäni euromääräiset luvut ja valtion kustannus 580 miljoonaa kasvaisi 950 miljoonaan vuodessa!
Keskimääräinen toteutunut vähennys on hiukan yli 1 000 euroa, jolloin keskimääräinen toteutunut palvelun osto on hiukan yli 2 000 euroa. Valtion kustannukset nousevat 6 000 euron ostoihin asti. Verotuloja taas alkaa kertyä kustannuksia enemmän vasta (epärealistisen) suurista ostoista 20 000, 25 000 tai 31 000 euroa (riippuen vähennysprosentista).
Valtion taloudellinen tutkimuslaitoksen VATT:n ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen PT:n parin vuoden takainen tutkimus paljastaa, että kotitalousvähennys ei täytä sille asetettuja tavoitteita missään muodossa. ”Vähennys ei ole juuri lisännyt palveluiden kulutusta tai työllisyyttä eikä vähentänyt harmaata taloutta” ja ”kotitalousvähennys hyödyttää etenkin suurituloisia… … sitä enemmän mitä suuremmat tulot ovat”.
”Ensimmäinen tulkinta tuloksistamme on, että kotitalousvähennys hyödyttää pääasiassa niitä kuluttajia, jotka kotitalouspalveluita olisivat joka tapauksessa kuluttaneet.”
Jos tai kun tutkimuksen mukaan lisätyöllisyysvaikutuksia ei ole, ei työttömyys eivätkä sen kustannuksetkaan vähene!
Olettaen, että lisätyöllisyysvaikutuksia olisi, laskin kokonaisvähennysmäärästä 460 miljoonaa ostettujen palveluiden arvon 900 miljoonaa ja vuosipalkalla 36 000/45 000€ työllistyneiden määrän 25 000/16 666 sekä mahdollisesti vähentyneet laajat työttömyyskustannukset 15 000 €/työllistynyt. Siinäkin tapauksessa jää edelleen 200–320 miljoonan euron vaje valtiontalouteen.
Risto Holtti
Maalahti