Herkistymiseni yllätti itsenikin. Olin juuri latonut ostoskasseissa olleet vihannekset ja hedelmät keittiön pöydälle. Katse vaelteli värikkäissä vitamiinipommeissa. Herkuissa, joista pystyi vain unelmoimaan opiskelijana, pätkätyöläisenä ja työttömänä ollessani.
Liikutuksella oli koomisetkin piirteensä, nyyhkyttää nyt vihanneksien vuoksi. Ostokset vain muuttuivat symboloimaan menneisyyttä.
Kauppakassien sisällön, minun elämän hedelmien saavuttamiseksi olen tehty monet pahalta tuntuvat ratkaisut, pakannut laukut, jättänyt taakse sellaiset, mitkä olisin halunnut kuljettaa mukanani, kulkenut pitkin maata.
Silloin se ketutti, ei enää.
"Ei enää ikinä myyntityöhön". "Varastolle en lähde". Lähdin kuitenkin, sillä joutenolo olisi nujertanut hyvin lyhyessä ajassa.
Myöhemmin, kuukausia kestänyt työttömyys sen tekikin. Minusta tuli surkea, itseinhoinen ja haluton.
Kuljin asunnon ja työvoimatoimiston väliä, enkä osannut muuta kuin lähettää hakemuksia toinen toisensa perään. Silloin ei olisi osannut edes toivoa, että oikeasti joltain olisi voinut kysyä apua ja myös saada sitä.
Työttömyys tekee muutakin kuin tyhjän tilin. Henkisesti, itsetunnosta ja vahvuudesta riippumatta, se murentaa. Aloitekyky ja tsemppi lopahtavat pian, kun kukaan ei halua sinua töihin.
Olisi hienompaa sanoa olevansa töissä kuin työtön, työstähän me tuntemattomiltakin ensimmäisenä kysymme.
Hankalastakaan työrupeamasta en kuitenkaan haluaisi luopua, koska ne ovat antaneet sellaista kokemusta, mitä en voi luennoilla oppia.
Hallitus aikoo puuttua ärhäkämmin työttömyyteen heti sen alkaessa, sanoo työministeri Jari Lindström (ps.) (Ilkka 19.4.). Tulevaisuudessa, ehkä jo ensi vuoden alussa työttömän pitää muun muassa ottaa vastaan tarjottu kokopäivätyö, vaikka palkka jäisi työmatkakustannusten jälkeen pienemmäksi kuin työttömyysturva. Myös ammattisuojasta voitaisiin poiketa. Työministeri Lindström muistutti uutisessa, että iso joukko työttömiä kieltäytyi viime vuonna tarjotusta työstä tai koulutuksesta.
On siis opeteltu sanomaan liian hyvin ei.
Kuka uskaltaa jättää ottamatta työtä vastaan? Tiedostaako henkilö todella työttömyyden vaikutukset?
Mieleen on jäänyt väite, että työnhakija ja työnantaja eivät kohtaa maakunnan pienemmissä kunnissa. Seinäjoella taas joka viides työtön on pitkäaikaistyötön. Eikä se ole kouluttamattomien massaa, vaan joukossa on myös korkeasti koulutettuja.
Seinäjoki vetää kovaa etenkin nuoria aikuisia. Kaupungissa suuri osuus on alle 35-vuotiaiden työttömyysaste. Kasvua on myös ulkomaalaisissa työttömissä työnhakijoissa.
Joukko pitää saada kiinni. Osalle nuorelle aikuiselle uhkana oleva työkyvyttömyys kasvaa, ja se on kallista.
Tarvitaan lisää rohkeutta hakea paikkaa mukavuusalueen ulkopuolelta. Tässä kohtaan hallituksen suunnittelema liikkuvuusavustus on paikallaan: Vähintään neljän kuukauden työn aloittava voi saada enintään kahden kuukauden peruspäivärahan, jolla voi maksaa kulkemista tai muuttoa työn perässä.
Kimpsut ja kampsut kasaan ja muutto toiseen kuntaan, jos siellä työllistyy. Se voi olla yksi tai lopullinen matka kohti unelma-duunia.
ELINA NYSTRÖM