Muistan lapsuudesta, että monen kodin seinällä oli taulu, jossa kaksi lasta oli ylittämässä siltaa ja suuri kaunis enkeli suojeli heitä.
Vanhemmat siihen aikaan varmaan toivoivat lapsilleen varjelusta, koska lapset joutuivat paljon kulkemaan ja viettämään aikaa ilman aikuisen valvontaa. Isät ja äidit tekivät pitkää työpäivää eikä ollut päiväkoteja tai muita ammattilaisia pitämässä lapsista huolta.
Toisin on nyt. Lainsäädäntö edellyttää monenlaisia turvavälineitä eri tilanteisiin. Vanhemmat saavat ohjeita, jotka tietenkin hyviä kohtuurajaan asti. Nykyään on niin paljon ohjeita, että olen miettinyt, miten selvisimme aikanaan omien lastenkasvatuksessa. Tosimaailmassa voi olla ylisuojelua, mutta entä virtuaalimaailmassa? Virtuaalimaailmassa on sen sijaan alisuojelua.
Lapsilla on pienestä asti älylaitteita ja he joutuvat somemaailmassa monien vaarojen uhkaamaksi vanhempien sitä aina tietämättä. He kohtaavat seksuaalista häirintää, kiusaamista, uhkailua, nöyryyttämistä. Tätä voivat tehdä heidän ikätoverinsa tai aikuiset. Lapset eivät välttämättä kerro kaikkea aikuisille ja jäävät yksin tämän kuormansa kanssa.
Lasten ja nuorten paha olo purkautuu monin tavoin. Se voi kohdistua itsensä, toisen ihmisen tai ympäristön vahingoittamiseen Uutiset kertovat lisääntyvistä vahingonteoista tai erilaisten päihteiden käytöstä.
Koska havahdutaan suojelemaan todella lapsia tältä kaikelta. Voimmeko jokainen tehdä sitä jollain tavoin vai onko jo liian myöhäistä?
Riitta Lehtola (sd.)
aluevaltuutettu
Seinäjoki