Välillä tuntuu siltä, että kuluneet kolme ja puoli vuotta ovat olleet yhtä poikkeustilaa. Korona iski alkuvuodesta 2020. Toimet, joihin silloin ryhdyttiin, muistuttivat sotavuosien kriisitoimenpiteitä. Valmiuslaki otettiin käyttöön, minkä takia yhteiskunta ja koulutusjärjestelmä joutuivat sopeutumaan rajuihin rajoituksiin.
Koronan pahin vaihe tuntui olevan jo ohi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Siitä seurasi energiakriisi, inflaation raju kiihtyminen, kustannusten nousu ja yleinen epävarmuus tulevaisuudesta, jopa pelko sodan leviämisestä. Suomessa Nato-keskustelu otti tuulta alleen, ja 13 kuukautta Ukrainan sodan alkamisesta, oli Suomi jo Naton täysjäsen.
Entä nyt? Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Kaiken tämän jälkeen on selvää, että koronavuosien, energiakriisin ja kovan inflaation jälkeen seuraa vaihe, jolloin laskut on maksettava. Petteri Orpon johtama hallitus yrittää nyt sopeuttaa taloutta, ja se taas merkitsee leikkauksia ja velanottoa.
Näin ei pitänyt käydä.
Talouskasvusta ei ole nyt veturiksi. Päinvastoin merkit viittaavat taantumaan, toisin sanoen talous ei kasva, vaan se supistuu. Epävarmuus työmarkkinoilla kasvaa. Kuluja karsitaan ja säästötoimenpiteet on otettu käyttöön.
Keskuspankkien rajut koronnostot, joiden tarkoitus on ollut pysäyttää inflaation kiihtyminen, ovat iskeneet pahasti myös kotitalouksien ja yritysten kukkaroihin.
Samalla, kun kustannukset ovat nousseet ja energian hinta on ollut korkea, niin myös rahoituskustannukset, eli korot, ovat moninkertaistuneet lyhyessä ajassa. Rakentaminen on hiipunut ja asuntojen myynti on vaikeutunut.
En ole pessimisti, mutta kyllä tämä kehitys huolestuttaa.
Kyllä ne huolet haihtuvat, siitä olen varma, mutta nyt pitää kääriä hihat. On tehtävä kovasti töitä ja uskottava tulevaisuuteen.
Pakko vielä ottaa kantaa TE-uudistukseen. Kun TE-palvelut siirtyvät kuntiin, siinä piilee se riski, että palveluverkosto pirstaloituu ja hallinnon kustannukset nousevat.
Pohjanmaalla kuntien tulisi keskittyä hyvän ja kattavan verkoston luomiseen, eli TE-alueeseen, jonka lähtökohtana toimii Vaasa.
Jos lähikunnat lähtevät rakentamaan omia alueitaan, ei se palvele asiakkaita eli esimerkiksi yrityksiä.
Toivon, että tässä ei lähdetä rakentamaan liian monimutkaista ja resursseja vaativaa verkostoa. Olisi järkevää valita ratkaisu, joka palvelee sekä asiakkaita että työelämää, jotta työllistyminen sujuu mahdollisimman joustavasti ja tehokkaasti.