Tänä kesänä olen lukenut erityisen paljon romaaneja. Kun edellinen on loppunut, olen tarttunut seuraavaan.
Arkisin lukeminen on hätäistä ja lyhytkestoista. Piipahdan romaanin maisemissa kuin ovensuussa.
Käyn nopeasti kysymässä, mitä kuuluu ja kulautan kupin kahvia, mutta toinen jalkani on jo ovenraossa, ja ajatukset tahtovat singahdella arkeni pariin.
Lomalla kirjojen lukeminen on toisenlaista. Olen ollut yökylässä, viipynyt välillä pidempäänkin.
Olen uppoutunut kanssakäymiseen romaanin henkilöiden kanssa, kuullut heidän elämäntarinoitaan ja virittynyt uusilla ajatuksilla. Ei ole ollut kiire palata kotiin.
Romaanien rinnalla olen pienempinä palasina lukenut Johann Harin kirjaa Kadonnut keskittymiskyky.
Eräs Harin haastattelemista asiantuntijoista, Raymond Mar, on tutkinut kirjojen vaikutusta myötätuntoon.
Tutkimuksen lähtökohtana on ollut oletus siitä, että lukiessaan romaania ihminen uppoutuu siihen, millaista jonkun toisen ihmisen pään sisällä on.
Näin lukeminen on toisten ihmisten ja heidän kokemustensa syvällistä kuvittelemista.
Kun lukija yrittää ymmärtää romaanin henkilöitä, hän harjoittelee taitoja, joita pystyy hyödyntämään tosielämän tilanteissa.
Marin tutkimukset vahvistavat, että mitä enemmän ihminen lukee romaaneja, sitä paremmin hän pystyy ymmärtämään toisten ihmisten tunteita ja mielenliikkeitä.
Kiinnostavaa on, että tietokirjojen lukemisella ei ole samanlaista vaikutusta empatiakykyyn.
Mikä ihana syy tarttua dekkariin, scifiin, rakkausromaaniin, kauhuun, historialliseen draamaan tai kahlata läpi klassikoita ja Finlandia-palkittuja romaaneja.
Romaanien lukeminen ei näin ollen olekaan vain kesälomaan kuuluvaa joutavaa ajanvietettä, vaan jokaisen arjessa käden ulottuvilla oleva lähde, joka kehittää tärkeitä ihmissuhde- ja työelämätaitoja.
Tutkimukset osoittavat, että jos työyhteisöstä puuttuu empatiaa, niin luovuus, luottamus, yhteistyökyky – ja sitä myötä myös tuottavuus - heikkenevät nopeasti.
Tiedämme kokemuksesta, että stressi ja kiire syövät empatiakykyä.
Stressaantuneena ei jaksa ottaa toista yhtä hyvin huomioon kuin hyvinvoivana. Stressi ja kiire nakertavat myös keskittymiskykyä, jota kirjojen lukeminen vaatii.
Hyvä uutinen on se, että lukeminen tuottaa juuri noita kahta asiaa.
Tiensä sohvannurkkaan romaani kainalossa kannattaa raivata myös työarjen alettua.
Kirjoittaja on traumaterapeutti ja työnohjaaja.