Taitoluistelija Emmi Peltonen hehkui intoa ennen Espoossa loppuviikosta järjestettävää Finlandia Trophyä. Syy oli selvä. Hän tekee paluuta rikkonaisten kausien jälkeen eikä ole luistellut Finlandia Trophyssä sitten vuoden 2018.
– Haluan näyttää, mikä olen luistelijana, Peltonen sanoi.
– Vahvuuksiani ovat esiintyminen, luistelullisuus ja korkeat, laadukkaat hypyt. Laatu on tärkeää, ja sen haluan tuoda esille. Minulle on todella tärkeää, että voin tuoda näitä asioita esille kotiyleisön edessä.
Peltonen viihtyy Espoon areenassa, mutta sukunimi linkittyy vahvemmin Helsingin jäähalliin. Isoisä Esa Peltonen ja isä Ville Peltonen lukeutuvat HIFK:n jääkiekkolegendoihin.
Miltä olisi tuntunut luistella vihdoin kotiyleisön edessä Helsingin jäähallissa?
– Se olisi ollut upeaa. Olin kerran gp:ssä "Nordiksella". Se oli niin upea juttu. Mutta siitä on monta vuotta, kun olen ollut Finlandia Trophyssä. Minut on monesti valittu, mutta en ole päässyt syystä tai toisesta kilpailemaan. Odotan kotiyleisön tuomaa fiilistä. Yleisö tuo energiaa.
"On ollut ihana treenata"
Vakavasta nilkkavammasta kärsinyt Peltonen aloitti viime kautensa vasta marraskuussa, joten lokakuinen Finlandia Trophy jäi väliin. Marraskuun lopussa hänen piti osallistua Espoossa gp-kilpailuun, mutta koronatartunta pilasi aikeet.
Vastoinkäymisten vahvistama urheilija tähtää takaisin tasolle, jossa hän oli vuonna 2020. Silloin hän sijoittui EM-kilpailuissa Itävallassa viidenneksi ennätyspisteillään 181,79.
– Uskon itseeni ja haluan kivuta takaisin korkealle. Nyt alkava kisaputki tulee tarpeeseen, koska tarvitsen kilpailuja, hän ynnäili kolmen seuraavan viikonlopun ohjelmaa.
Peltonen avasi kautensa syyskuun puolivälissä Kanadassa. Kilpailu oli hänelle ensimmäinen lähes vuoteen.
– On ollut ihana treenata, kun ei ole ollut kipua.
Rikkonaisen kauden takia Peltoselle myönnettiin maajoukkuepaikka täksi kaudeksi aluksi ehdollisena.
– Ei se säikäyttänyt. Olin ollut loukkaantuneena. En ollut kisannut, eikä minulla ollut näyttöjä. Menen sääntökirjojen mukaan ja ymmärrän asian. Pitää tehdä tietyt asiat. Minulla oli huono tuuri. Annoin lisänäytön, ja se meni hyvin.
"Keskityn yhteen asiaan kerrallaan"
Marraskuun lopussa 24 vuotta täyttävällä Peltosella on yksinkertainen selitys sille, mikä on saanut jatkamaan luistelu-uraa.
– Rakkaus lajiin. Se on simppeli juttu.
– Välillä mietin, miten jaksan, enkä ole kyllästynyt. Teen tätä niin kauan kuin nautin ja rakastan. Tykkään treeniarjesta ja haluan mennä joka päivä hallille.
Peltonen on keskittynyt peruskoulun jälkeen luisteluun.
– Mietin loukkaantumisen aikana asioita, mitä alkaisin tekemään. Mutta sitten alkoivat treenit, jotka vievät koko päivän. Muistan ajan, kun olin koulussa. Yhtälö oli vaikea, kun oli treenit ja läksyt. Keskityn yhteen asiaan kerrallaan.
Peltonen naurahtaa, kun häneltä kysyy siitä, miltä tuntuu olla yhä nuorempien kilpasiskojen ympäröimänä. Suomen kärkeen kuuluneista ikätovereista Viveca Lindfors ja Jenni Saarinen ovat lopettaneet.
– Kaikilla on oma matkansa ja oma tie. Milloin se tulee omalle kohdalle, että tämä on tässä? Joillekin se tulee aikaisemmin, toisille myöhemmin. Ei siinä ole ihmeellistä. Olen Jennin kanssa edelleen paljon yhteyksissä.
Espoossa hänen tavoitteena on tehdä ehjät ja laadukkaat ohjelmat. Katse on myös tätä kautta kauempana.
– En vedä kolmekymppiseksi. Haluan tehdä jotain muutakin, Peltonen asetti takarajan luistelulle.
Seuraavat talviolympialaiset järjestetään Italiassa vuonna 2026. Peltonen on tuolloin 26-vuotias.
– En pysty katsomaan tulevaisuuteen, mitä tapahtuu, mutta olympiadi on aina olympiadi. Olen katsonut uraa olympiadi kerrallaan ja nyt olen lähtenyt tähän olympiadiin, vuonna 2018 Pyeongchangissa 20:nneksi sijoittunut Peltonen paalutti.