Jos kesän suuri elokuvahahmo oli Barbie, kevättä hallinnee Bella. Emma Stone näyttelee pääroolia elokuvassa Poor Things, joka nousi Oscar-veikkailuissa Oppenheimerin, Barbien ja muiden suosikkien rinnalle.
Kuten Barbiessa, myös Poor Thingsissa on käynnissä emansipaatio. Tapahtumat sijoittuvat kuviteltuun ja visuaalisesti korostettuun maailmaan, ja sävy on vinkeän satiirinen.
Teosten erotkin ovat suuria. Poor Things on kauhufantasioiden ja viktoriaanisen scifin kuvastolla leikkivä aikuisten elokuva, jossa seksillä on suuri, amerikkalaisittain jopa poikkeuksellinen rooli.
– Seksi on yksi osa Bellan matkaa. Hän oppii seksistä siinä missä ruoasta, politiikasta ja rahan ideasta, Stone kertoo etähaastattelussa.
– Mutta nautinnon löytyminen ja Bellan kehitys sen parissa on kieltämättä hyvin hauskaa. Myös siksi, että hän tutkii nautinnon luonnetta niin kliinisesti. Bellan kasvutarina on merkillinen: hän on Willem Dafoen esittämän puolihullun tiedemiehen luomus, joka tutustuu maailmaan eri rooleissa ja eri miesten toiveiden kautta. Matka kulkee pseudohistoriallisen Euroopan halki Glasgow’sta Lissaboniin ja Pariisiin.
– Bella oppii valtasuhteista ja omasta asemastaan, Stone pohtii.
– Ja lopulta kaikki on meille ihan tuttua. Hän löytää meidän maailmamme, ja siksi elokuva kutkuttaa.
Ainutkertainen satumaailma
Poor Thingsin on ohjannut kreikkalainen Yorgos Lanthimos. Stone näytteli aiemmin Lanthimosin edellisessä arthouse-menestyselokuvassa The Favorite. Se sai kymmenen Oscar-ehdokkuutta, mukaan lukien sivuosaehdokkuuden Stonelle.
– Aloimme puhua tästä elokuvasta heti The Favouriten kuvausten jälkeen. Meni neljä vuotta, ennen kuin pääsimme kuvaamaan, Stone kertoo.
Bella on tarinan alkupuolella henkisesti lapsen kaltainen, ja Stonen mukaan roolihahmon etsiminen oli pyrkimystä ymmärtää, millaista olisi elää ilman itsekritiikkiä.
– Silloin ei tuomitse toisiakaan, Stone sanoo.
– Mitä jos minulla ei olisi kaikkia yhteiskunnan sääntöjä ja rajoituksia niskassani? Poor Thingsin visuaalinen maailma on ainutkertainen. On goottilaista Frankenstein-kuvastoa, viktoriaaniseen aikaan sijoitettua steampunk-scifihenkeä, liioittelevaa jugend-arkkitehtuuria ja parodisen tason Pariisi-kitschiä.
Ylilyönnin rajalla liikuttiin myös siinä, miten hahmot näytellään. Bellassa on lapsen, aikuisen, eläimen ja hirviönkin olemusta.
– Oli yksi asia konseptualisoida maailmaa sekä harjoitella kohtauksia ja toinen asia todella tehdä elokuvaa, koska siihen kohdistui niin paljon odotuksia, Stone sanoo.
– Jännitin, että enhän juuri minä tyri tätä. Onnistunko? Mitä me täsmälleen edes tavoittelemme?
Puvustus johdatteli ja helpotti Stonea sävyn löytämisessä.
– Ennen kuvausjaksoja odotin ehkä eniten juuri lopullisia puvustusratkaisuja. Pastellit vaihtuvat mustaan, yksityiskohdat viestivät lisää. Se kaikki johdatteli loogiseen dramaturgiaan.
Häpeä vain satuttaa
Viime kädessä Poor Things on elokuva tiedosta. Bella on aina tiedonjanoinen, ja siksi hän kehittyy suvereeniksi toimijaksi, omasta erinomaisuudestaan vakuuttuneita miehiä pidemmälle.
Mieshahmoille hän on ensin objekti – ja sitten peili, jonka kautta he näkevät, keitä itse ovat.
– Bella ei pelkää kasvaa ja kehittyä, Stone sanoo.
Bellan tie antaa välähdyksen ideaalimaailmasta ilman häpeää.
– Minut on kasvatettu luterilaisesti. Häpeä on minulle hirmuinen päihde, Stone sanoo.
– Olen oppinut, että on oikea ja väärä, enkä puhu moraalista, vaan siitä, mitä on lupa tuntea ja sisäisesti kokea.
Normien sisäistäminen määrittää elämän, Stone pohtii, ja Bellan roolin esittäminen sai pohtimaan syyllisyyden tunteen ja häpeän eroa. Syyllisyyden tiedostamisessa on ulottuvuus, voisiko asiat tehdä eri tavalla, kun taas häpeä on kokemus siitä, että ihmisestä ei tule tätä parempi.
– Häpeä ei tarkoita, että olisi alttiimpi pyytämään anteeksi ja kehittymään. Häpeä yksinkertaisesti satuttaa, Stone sanoo.
---
Korjattu kello 17.38: The Favorite -elokuva sai kymmenen Oscar-ehdokkuutta, ei kuusi kuten jutussa aiemmin virheellisesti luki.