Kaffit vai kahavit? Johanna Koivu pysähtyi pohtimaan tätä yksityiskohtaa monta kertaa kesken elokuvakuvausten.
Lapua 1976 -elokuvassa juotiin paljon kahvia ja Koivun suusta luontevasti olisi tullut käsikirjoituksen kahavin tilalla kaffit – niin kuin Teuvalla.
Koivu esittää yleisömenestykseksi nousseessa elokuvassa Liisaa. Koivu päätyi patruunatehtaan räjähdyksestä kertovaan elokuvaan koekuvausten kautta.
– Koin, että elokuvan aihe on tärkeä ja itselläni on siihen paljon annettavaa ihan murteestani lähtien. Toki teuvalaisena en Lapuan murretta osaa puhua, mutta Pohjanmaan murre on tuttua.
Tätä nykyä Helsingissä asuvaa Koivua viehätti myös ajatus käydä töissä Etelä-Pohjanmaalla. Hän tunsi aiemmista yhteistöistä toisen tuottajan, Mikko Jokipiin. Tavattuaan koe-esiintymisessä muutkin ydintiimistä, Koivun olo oli luottavainen.
Vaikeinta Koivulle elokuvan teossa olivat olosuhteet, vaikka kynnyskysymys ne eivät olleetkaan. Kevättalvella alettiin kuvata niitä kohtauksia, joissa hän oli mukana. Jonain päivinä kylmä oli maskissa, puvustamossa ja ulkokuvauksissa. Liisan koti oli kylmillään, mutta sisällä oltiin tietysti sisävaatteissa. Myös staattinen makaaminen maassa sai kylmän kiirimään.
– Usein lämpenin vasta junassa tai lämpimässä suihkussa hotellissa.
Koivu on seurannut elokuvan saamia yleisömääriä ja iloitsee siitä erityisesti elokuvan mahdollistaneiden henkilöiden puolesta, sillä elokuvan teko on aina riski.
Paluu näytelmiin
Koivu tuli tunnetuksi Lauri Tähkä ja Elonkerjuusta sekä Elonkorjuusta, joissa hän soitti viulua vuoteen 2016 asti. Näytteleminen ei kuitenkaan ole uusi aluevaltaus.
– Harva ehkä muistaa, että näytteleminen on minun ensimmäinen ammattini ja se, mitä olen pisimmälle opiskellut. Se on sellainen, mitä teen mielelläni mahdollisimman paljon.
Koivu suoritti teatteritaiteen maisterin tutkinnon Lontoossa, minne suunnitteli myös jäävänsä pysyvästi.
– Oli vähän kuin vahinko, että musiikista tuli 16 vuodeksi minulle ammatti.
Joskus hän on miettinyt, millainen vaihtoehtoinen todellisuus olisi voinut olla.
– Mutta ei sitä voi tietää, olisinko Lontoossa tai jossain muualla. Mielestäni on tärkeää, että jos elämä tarjoilee jotain, niin tarttuu siihen kiinni.
Parikymppisenä Ranskassa, Englannissa ja Saksassa viettämänsä kahdeksan vuoden ajanjakso vaikutti lapsuuden lisäksi paljon hänen ammatti-identiteettiinsä ja siihen kuka hän on.
Aina lava haltuun
Koivun mukaan näytteleminen on erilaista teatterissa ja elokuvassa. Elokuvassa tulkinta on pienempää kuin teatterissa. Kuvakulmilla on iso merkitys ja kuiskaus kuuluu.
– Eleet ja reaktiot ovat pienempiä. Jos ollaan isolla teatterilavalla kaikkia reaktioita pitää suurentaa, että ne näkyvät ja kuuluvat. Kameran edessä näkyy jokainen pienikin silmänräpäys, pään kääntäminen, ilme tai ajatus. Saa olla aika tarkkana, ettei lähde tekemään liian isoa, Koivu kertoo.
Viimeisin teatteriprojekti hänellä oli korona-aikana helsinkiläisen Teatteri Avoimet Ovien musikaalissa. Hän vieraili myös Nelosen Koskinen tv-sarjassa, jonka jakso esitettiin viime syksynä.
Yhteistä kaikessa esiintymisessä on Koivun mielestä, että lava otetaan haltuun. Huomio vedetään itseen ja pysytään rauhallisena, vaikka jännittäisi.
Musiikissa ja näyttelemisessä erilaista on energian määrä.
– Keikalla tehdään koko ajan täysillä ja isosti, vaikka kappale olisi herkkä. Tavoite on, että elämys olisi mahdollisimman vahva ja vaikuttava. Esiintyjä on kuin magneetti, ja yleisö ei voi olla huomaamatta mitä lavalla tapahtuu.
Teatterinäyttelemisessä on enemmän vivahteita. Näyteltäessä on tarkkaan määriteltyä, mitä kukakin tekee, mikä on rytmitys ja missä paikoissa kukakin on. Ohjaajan kädenjälki näkyy.
Arjen eri roolit
Koivu näyttelee freelancerina. Sen lisäksi hän tekee esiintymisvalmennuksia, mainosvideoita ja koulutuksia oman yrityksensä kautta. Erityisesti hän on erikoistunut esiintymisjännityksen lievittämiseen, mistä hän on kärsinyt myös itse.
Yhtenä päivänä Koivu voi olla ensin teatteritreeneissä, pitää yksityisvalmennuksen ja kuvata videota KoivuTv:lle, joka ilmestyy tätä nykyä verkossa.
– Haalin tekemistä ja välillä vuorokauden tunnit meinaavat loppua.
Tämä ei häntä itseään haittaa. Omassa arjessa Koivu pitää siitä, että pystyy vaihtamaan roolista ja tehtävästä toiseen.
– Olen tietoisesti rakentanut niin, että pystyn tekemään monenlaisia asioita, ettei arki rutinoidu ja pysyy intohimo siihen mitä tekee, Koivu kertoo.
