Amy Winehouse jätti valtavan jäljen. Lontoolainen soul-laulaja teki 2007 huikean läpimurron Yhdysvaltojen markkinoille. Uransa huipulla 2008 Winehouse sai ennätysmäärän Grammy-palkintoja.
Jo muuten hienoina aikoina keikat olivat usein surullista seurattavaa laulajan päihtymyksen vuoksi. Winehouse kuoli alkoholimyrkytykseen 27-vuotiaana heinäkuussa 2011. Nyt laulaja-lauluntekijästä on tehty elämäkertaelokuva, jossa häntä näyttelee Marisa Abela.
– Winehouse oli uskomattoman luova taiteilija, jonka musiikki oli ajatonta, kun hän sitä esitti ja ajattomaksi se on myös muuttunut kulttuurissamme, ohjaaja Sam Taylor-Johnson sanoo etähaastattelussa.
– Hän kykeni samaan kuin Billie Holiday ja muut menneen ajan suuret laulajat, joita hän itse ihaili.
Elokuvan nimi on sama kuin Winehousen biisillä, joka käsittelee parisuhteen päättymistä, yksinäisyyttä ja masennusta. Vaikeat ihmissuhteet ovat keskeinen osa dramatisoitua tarinaa.
Yhtä lailla nimi viittaa albumiin Back to Black ja sen merkitykseen: vuonna 2006 ilmestynyt levy teki Winehousesta yhden maailman suosituimmista laulajista. Se on yhä yksi Britannian historian myydyimmistä äänitteistä.
– Tragedia ja ajatus Amysta uhrina on alkanut jättää varjoonsa sen, mitä hän todella oli, Taylor-Johnson sanoo.
– Halusimme kertoa tarinaa hänen näkökulmastaan ja palauttaa hänelle valtaa omasta elämästään.
Tähdentekijärooli
Marisa Abela on nähty aiemmin keskeisessä roolissa HBO-sarja Industryssa sekä pienessä roolissa esimerkiksi Barbie-elokuvassa.
Back to Black tekee hänestä maailmanluokan tähden kertaheitolla. Elokuvan arvostelut ovat olleet vaihtelevia, mutta Abelaa kehutaan ja suorastaan ylistetään.
– Vastuu oli suuri, Abela sanoo.
Hänen mukaansa näyttelijä tietää, milloin on oikeilla jäljillä.
– Tärkeintä työssä on konkretia. Pitää saada tämä henkilö eloon, luoda vaikutelma kuin yleisö olisi tosiaan juuri hänen seurassaan.
Mutta miten käsitellä päihdeongelmaa? Mikäli Back to Blackissa on pahis, se on Winehousen alkoholi- ja huumeriippuvuus. Toki sen mahdollistajat, kuten aviomies Blake Fielder-Civil ovat osasyyllisiä, mutta asia on ennen kaikkea abstrakti ja sisäinen.
– Addiktio on ennakoimatonta, satunnaista. Sadassa päihderiippuvuustapauksessa jokaisella ihmisellä voi olla erilainen tausta, Abela sanoo.
– Amy halusi turruttaa jotain. Mikä tuo tuska on? Hänen taiteilijuudessaan näkyy jokin kaipuu ja halu, jota minun piti tutkia.
Matt Greenhalghin käsikirjoitus ei tuputa yksiselitteisiä vastauksia Winehousen ongelman taustoiksi, eikä Abela tulkitse roolihahmoaan sellaisten kautta.
Totuudellisuus löytyi Winehousen papereista
Sam Taylor-Johnson aloitti uransa kuvataiteilijana. Hän on ohjannut aiemmin muun muassa kiitetyn elokuvan Nowhere Boy (2009), joka kertoi John Lennonin teini-iästä, sekä James Freyn omaelämäkertaan perustuvan draaman A Million Little Pieces, joka käsitteli päihderiippuvuutta. Ohjaajan suurin menestys oli kuitenkin ensimmäinen Fifty Shades of Grey -elokuva.
Back to Blackin tekijöillä, Taylor-Johnsonilla ja käsikirjoittaja Greenhalghilla oli ainakin ohjaajan mukaan täysi luova vapaus.
– Ohjenuorana oli olla kunnioittava perhettä kohtaan, mutta sitten piti vain panna kaikki osaamiseni peliin ja kertoa tarina oikein, Taylor-Johnson sanoo.
– Eikä siinä voi kukaan tulla sanomaan, että tämä ei oikeasti mennyt näin.
Back to Black ei ole yksityiskohdissa aina totuudenmukainen. Hahmoja on yhdistelty ja tapahtumia kurottu yhteen.
Totuudellisuus löytyi Winehousen jälkeenjääneistä papereista, ohjaaja kertoo.
– Luin hänen kaikki muistikirjansa ja sanoitusvihkonsa. Sieltä tarina paljastui. Tämä on tarina taiteilijasta, laulujen tekijästä.