Kaikista kriiseistä huolimatta useimmat asiat toimivat Pohjoismaissa hyvin. Ruoka, lääkkeet, energia, liikenne ja asunnot ovat periaatteessa kaikkien saatavilla. Rauhan, kansainvälisen yhteistyön ja kaupan ansiosta monet yhteiskuntaryhmät ovat vaurastuneet. Kaikki ei kuitenkaan ole hyvin. Vaurautemme riippuu dynaamisista yrityksistä ja tehokkaasta julkisesta sektorista. Työvoiman saatavuus on molempien kannalta avainkysymys.
Perinteisesti työikäisellä väestöllä tarkoitetaan 18–65-vuotiaiden ikäryhmää. Tämä kuvio on kuitenkin muuttumassa. Elinikäinen oppiminen korvaa peruskoulutusmallin, jota täydennetään työkokemuksella. Maahanmuutto tuo maahan eri-ikäisiä ihmisiä erilaisine taitotasoineen. Epäsuotuisa ikärakenne vaikuttaa työvoiman tarjontaan. Syntyvyys on liian alhainen, eivätkä Pohjoismaat houkuttele asiantuntijoita ja ammattilaisia. Kun nuorempien ihmisten tarjonta vähenee, tarvitaan kokeneita, koulutettuja ja aktiivisia senioreita.
Ikä ei estä luovaa työpanosta. Monet ammattilaiset säilyttävät terävyytensä ja tuottavuutensa myös vanhoilla päivillään. Ruotsissa yli 65-vuotiaiden aktiiviväestö on kasvanut yli 120 000 hengellä vuodesta 2005. Eläkeikää on päätetty nostaa Tanskassa 67 vuoteen, Suomessa 65 vuoteen, Islannissa 67 vuoteen (enintään 72 vuoteen), Norjassa joustavasti 62–75 vuoteen ja Ruotsissa 66–67 vuoteen.
Joka neljäs eläkeläinen suhtautuu myönteisesti ajatukseen työelämään palaamisesta joksikin aikaa. Osa-aikaratkaisujen avulla työnantajat voivat suunnitella työvoimaansa. Työssäkäyntiä jatkavat seniorit ovat usein fyysisesti ja henkisesti terveempiä. Kognitiiviset kyvyt heikkenevät vasta yli seitsemänkymppisenä, samoin lyhytkestoinen muisti. Luovuus kukoistaa työelämän haasteissa. Työ luo sosiaalista vuorovaikutusta, joka edistää terveyttä.
Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon ja sairaanhoidon ansiosta kiinteä ikäraja ei ole enää tarpeen kaikille. Monien 70-vuotiaiden terveys ja kunto ovat samalla tasolla kuin 50-vuotiaiden 60-luvulla. Sovitusta työaikarajoituksesta tulee este. Työsopimukset ja motivaatio voivat antaa mahdollisuuden työskennellä ilman kiinteää ylärajaa. Niiden, jotka eivät kykene työskentelemään tai jotka eivät halua tai jaksa työskennellä, on tietenkin saatava hyvin ansaittu eläke.
Suomi ja jossain määrin myös muut Pohjoismaat ovat keskittyneet taloudellisen kasvun pysähtymisen torjuntaan ja ikääntyvien työntekijöiden ohjaamiseen ulos. Olemme luottaneet siihen, että nuoret täyttävät aukon. Nyt kun työvoimapula on tosiasia, meidän on arvioitava tilannetta uudelleen. Terveydenhuollon ja koulutuksen alalla tarvitaan jokaista käsiparia. Vanhemmat ja kokeneemmat ihmiset voivat toimia teknologiayritysten tulokkaiden mentoreina, mikä parantaa tuottavuutta ja tehokkuutta. Tieteellinen tieto vanhenee hitaasti.
Monet yli 65-vuotiaat ymmärtävät digitaalitekniikkaa vain vähän mutta ovat käyttäneet sähköpostia ja tietokoneita jo vuosia. Teknologia on ollut käytössä jo viisikymmentä vuotta – seniorit, joilla on halua ja motivaatiota, voivat päivittää taitojaan. Se on sama kuin huoltaisi toimivaa autoa ja pidentäisi taloudellista hyötyä.
Vanhusten työtahti ja voimat eivät toki vastaa kolmekymppisten energiaa ja vauhtia. Kokemus ja tietämys voivat kuitenkin korvata nämä puutteet. Työnantajien mukaan iäkkäät ihmiset ovat lojaalimpia ja heillä on vähemmän poissaoloja. Yritykset ja julkinen sektori palkkaavat 70-vuotiaita johtajia – halukkaista johtajista on pulaa.
Valtion on osallistuttava ikääntyneiden rekrytointiin esimerkiksi pienentämällä sosiaaliturvamaksuja. Monet iäkkäät ihmiset pystyvät työskentelemään viikonloppuisin ja muina hankalina aikoina, mikä on arvokasta nykypäivän työmarkkinoilla. Yhteiskuntarakenne vahvistuu, kun useat sukupolvet kokoontuvat yhteen. Ruotsissa käytännön työtä tekevät seniorit hyötyvät kotitalousvähennyksistä, joita saa kotiin ostettavista palveluista ja remonttityöstä. Stressaantuneella hybridityöntekijällä, jolla on pieniä lapsia ja jatkuvasti piippaavat kännykät, ei ole aikaa siivota, kolata lunta tai vaihtaa jalkalistoja.
Työmarkkina-asiantuntijat ovat sitä mieltä, että työlainsäädäntöä on uudistettava. Iäkkäät työntekijät eivät tarvitse pitkäaikaistyöttömyysturvaa eivätkä eläkemaksuja. Suomi lakkautti hiljattain järjestelmän, jossa pitkäaikaistyöttömät lähetettiin automaattisesti eläkkeelle. Sekä työnantajat että ammattiliitot ovat sitä mieltä, että tarvitsemme ikääntyneiden kansalaisten työpanosta. Lainsäädäntö on jäänyt jälkeen, mutta fiksut eläkeläiset löytävät ratkaisuja – itsenäisinä ammatinharjoittajina tai esimerkiksi Veteranpoolen-alustan muodossa. Alustan listoilla on tuhansia ihmisiä.
Mitä tapahtuu, ellemme hyödynnä tätä resurssia? Suomen väestö vähenee jo 2050-luvulla. Julkiset palvelut horjuvat, ja terveydenhuollossa, koulutuksessa ja teollisuudessa on resurssipulaa. Tekoäly ja robotiikka voivat korvata osan, mutta kannattavuus on heikkoa, koska yhä pienempi joukko maksaa teknologian kustannuksia. Sosiaaliset kustannukset käyvät yhä raskaammiksi – ennusteiden mukaan ne kasvavat kolmekymmentä prosenttia, kun yhä pienemmän joukon on elätettävä yhä useampia työmarkkinoiden ulkopuolella olevia ihmisiä. Eläkevarat ovat resurssi, jota voidaan säästää, jos ikääntyneet työskentelevät pidempään: useammat ihmiset voivat hyötyä rahoista, kun eläkepääoma otetaan käyttöön.
Mitä seniorit itse voivat tehdä? Poista ansioluettelosta kaikki tarpeettomat tiedot viimeistä 10 vuotta lukuun ottamatta. Osaat parhaiten sen, mitä olet viime aikoina tehnyt. Korosta joustavuuttasi ja rehellisyyttäsi – vanhempi työntekijä työskentelee omasta tahdostaan, ei halpana työvoimana.
Ahkerat ikääntyneet, kunnianhimoiset maahanmuuttajat tai kasvava syntyvyys eivät kuitenkaan voi ratkaista yhteiskunnan perusongelmia. Hitaat päätöksentekoprosessit, kasvava velkaantuminen ja toimimattomat työmarkkinat muodostavat myrkyllisen cocktailin, joka vahingoittaa kansakuntiemme sisäistä terveyttä. Alueellinen ja yhteiskunnallinen epätasapaino aiheuttavat eriarvoisuutta ja kitkaa. Kun väestöpyramidit nousevat ja laskevat, osa väestöstä ei voi jäädä aktiivisten työmarkkinoiden ulkopuolelle. Kaikkien on osallistuttava, jos pohjoismaisen menestystarinan halutaan jatkuvan. Tärkeintä, mitä voimme tehdä, on miettiä ja muuttaa asenteitamme – emme näe harmaita hiuksia päälaella vaan harmaat solut pään sisällä!
Kjell Skoglund
toimitusjohtaja
Suomalais-ruotsalainen kauppakamari
Tukholma