Vähänkyrön pläkkyriperinne ulottuu pitkälle historiaan. Vanha vähäkyröläinen käsityötaito herää eloon Tervajoen keskustassa sijaitsevassa Pläkkyrimuseossa, jossa voi tutustua perinteisiin pläkkitöihin ja työmenetelmiin.
– Museon avajaisia vietettiin 10. kesäkuuta vuonna 1989. Nyt jo 26 vuotta täyttäneen museon monissa vieraskirjoissa on nimiä ympäri maailmaa, kertoo vähäkyröläinen pläkkyrimestari Pentti Tuominen.
Tunnettu fyrry. Keskeisellä paikalla valtatien varrella sijaitsevasta museosta löytyy yli sata vuotta vanhoja työkaluja ja koneita. Niiden avulla sepät takoivat pläkkiä tupien nurkissa.
– Pläkkituotteiden valmistus alkoi Vähässäkyrössä 1700-luvulla. Tarinat kertovat, että perinne olisi jäänyt alueelle kiertävän pläkkisepän myötä, joka opetti taidon myös majapaikkansa torpan pojille.
1890-luvulla Vähänkyrön pitäjässä oli 35 luvan saanutta pläkkiseppää ja muutamaa vuosikymmentä myöhemmin jo yli sata. Ammatti on aikojen saatossa tarjonnut leivän sadoille vähäkyröläisille.
– Tunnettuja pläkkituotteita ovat esimerkiksi piparkakkumuotit, kermakannut, mukit ja lyhdyt. Teräksestä ja tinasta valmistettu pläkkipelti pysyy hyvänä käsinpesulla ja kuivauksella, opastaa Tuominen.
– Vähänkyrön tunnusomaisin tuote on fyrry, jonka siipiratas pyörii, kun siihen puhaltaa putken kautta. Fyrry on tunnettu lasten leluna, mutta sitä on käytetty myös Härmän keuhkoparantolassa keuhkojen vahvistamiseen.
Perinteitä kunnioittaen. Pläkkyrimestari Tuominen on vuodesta 1981 tehnyt töitä perinneammatin säilyttämiseksi. Kolmannen polven pläkkiseppä haluaa myös kunnioittaa sukunsa yli satavuotista taitoa.
– Oman suvun perinne sai minut innostumaan pläkkitöistä, jotka edelleen valmistetaan perinteisin käsityömenetelmin. Vaikka sähkö katkeaa, työmme jatkuu.
Taito on sukupolvien ajan siirtynyt perintönä isältä pojalle. Nykyään pläkkyrin ammatti on Suomen harvinaisin käsityöläisammatti.
– Perinne on säilynyt tähän päivään saakka, vaikka taitajat ovat vähentyneet. Viime talvina olen opettanut alueen opistoissa pläkkityökursseja, joilla on ollut mukana kymmeniä kiinnostuneita ihmisiä.
Raija Koivisto-Rasmussen