Napialan vanhassa nahkatehtaassa Janakkalassa asuvat ihmiset, joille kiiltävää parkettia tärkeämpää on elämisen vapaus.
Ensimmäisenä katse takertuu huoneen katosta roikkuviin lamppuihin, jotka on tehty ruosteisista kypäristä. Ei voi olla totta!
Ovatko nämä kypärät niitä samoja, jotka aiheuttivat keväällä somekohun? Niitä löytyi kymmenittäin Varikonniemen maastosta Hämeenlinnasta, kun aluetta alettiin raivata keväällä. Kypärät olivat ilmeisesti peräisin paikalla olleelta puolustusvoimien varikosta.
– Pidän esineistä, joihin liittyy tarina. Kun näin kypärät ensimmäisen kerran, ajattelin heti, että niistä saisi hienoja lamppuja. Nyt lamppuja on porilaisessa Havana-baarissa ja täällä Napialan nahkatehtaassa olevassa kodissamme, suunnittelija Jenni Ahtiainen kertoo.
Jenni Ahtiaisen ja hänen puolisonsa Iisakki Kiemungin koti on kahden elämäntaiteilijan mustanpuhuva pesä. Täällä pidetään raskaasta musiikista, mustista tauluista ja mustaakin mustemmasta huumorista. Ulkona vaeltavasta lammaskatraastakin mieluisin on se yksi musta uuhi.
Uudet asukkaat eivät halunneet remontoida kodistaan pois vanhaa tehdasta. Niinpä vanhan hissivaraston seinissä ja lattiassa näkyvät edelleen elämän jäljet. Lattiatkin hiottiin niin, että jäljet jäivät varmasti esiin. Kaikki on siinä kunnossa kuin silloin, kun nahkatuotteita tuotiin huoneeseen säilöön hissillä.
– Pidän arvista. En voinut kuvitellakaan, että kotimme seinät olisi maalattu valkoiseksi. Minun pitää saada elää ja tehdä työtä niin, etten joudu koko ajan varomaan. Siksi autonikin on vanha Jeeppi, jolla voi ajaa huoleti. Täydellisyys on hirveän tylsää, Ahtiainen pohtii.
Janakkalan Tervakoski on vienyt suunnittelijan sydämen.
– En halua täältä pois. Joudun olemaan usein Helsingissä palavereissa ja hosun niistä takaisin kotiin aina niin nopeasti kuin suinkin vain pääsen, Ahtiainen painottaa.
Musta on Jenni Ahtiaiselle tärkeä väri. Räiskyvä persoona tarvitsee mustaa rauhoittuakseen.
– En pidä väliseinistä, ja nyt niiden virkaa tekevät mustat vaatetangot. Olen alkanut nyt myös maalata mustia tauluja. Musta on kerta kaikkiaan hieno väri, Ahtiainen naurahtaa.
Mustanpuhuvan kodin piristysruiskeena on puuta ja kaksi valkoista nojatuolia entisestä elämästä. Mummon perintöä olevan valkoisen keinutuolin Ahtiainen on jo ehtinyt maalata mustaksi melkein kokonaan. Seuraavaksi tuoli verhoillaan.
– Keinutuoli on minulle tärkeä, sillä istuin siinä jo ihan pikkutyttönä Porissa. Kun mummo kuoli, myytiin tuoli suureksi surukseni pois, mutta se löytyi kuin ihmeen kaupalla osto- ja myyntiliikkeestä pari vuotta sitten. Hieno tarina, Jenni Ahtiainen sanoo.
Ahtiaisen käsissä vanha höyläpenkki on muuttunut työpöydäksi, ja keittiön seiniltä on kaivettu esiin vanhoja tiiliä. Aivan ulko-oven vieressä ovat vanhan tehtaan hissin ovet. Hissi toimii ja oli kovassa käytössä viimeksi silloin, kun asuntoon muutettiin.
– Lupauduin juuri mukaan moottoripyöräkypärän mainokseen, jossa hissi on mukana.
Jenni Ahtiainen on tunnettu ennen kaikkea kaulavaatteistaan. gTie-tuotemerkki on ollut olemassa jo kymmenen vuotta, mutta tällä hetkellä suunnittelijan ajasta suurin osa kuluu erilaisiin projekteihin monen eri tiimin kanssa.
Vähän aikaa sitten 40 vuotta täyttäneellä Ahtiaisella on halu tehdä jotakin muuta merkityksellistä usein kovin pinnalliselta tuntuvan muotimaailman ulkopuolella. Hän kehittelee omaa nahkaa, on mukana älyrannekeprojektissa ja suunnittelee sisustusta Porin asuntomessuille kesäksi 2018.
Suunnitelmia on paljon, mutta yhtenä ajatuksena on suunnitella kauniimpia ja toimivampia apu- ja tukivälineitä pitkäaikaissairaille ja vammaisille naisille.
– Kaikki on mennyt uusiksi. Nyt minulla on hirveä halu tehdä tauluja, mutta olen haeskelemassa parhaillaan uusia likaisen työn tiloja täältä tehtaasta, Ahtiainen huomauttaa.
Taiteilija ei halua vielä tässä vaiheessa puhua suureen ääneen tekemisistään, sillä asioilla on taipumus tapahtua omia aikojaan. Tekemistä riittää, sillä uusi koti elää koko ajan.
– Vanhassa tehtaassa asuminen on elämäntapa. Tämä ei ole koskaan valmis.
Saila Karpiola
Juttu on julkaistu lehdessä 5. elokuuta 2017.
