Eila Pennanen oli suosittu kirjailija 1970-luvun tietämissä. Hänen kirjansa Koreuden tähden (1972) oli aikanaan suosittu.
Otsikko on jäänyt mieleeni, koska se kertoo jotakin olennaista ihmisen elämästä. Ei sitä jaksa elää vain arkisen ponnistuksen ja pinnistyksen keskellä. Jotakin hienoakin pitää saada ja siitä nauttia.
Elämä on koreaa, kun sen oikein ymmärtää, kukin omalla tavallaan ja tyylillään. Vaatimattomuus kaunistaa, sanotaan, mutta yhtä hyvin vaatimattomuus kauhistaa.
Vaikka saahan sitä elämäänsä koreutta myös pikkurahalla, kun istuu niemennokassa ongella tai saunan verannalla auringonlaskua katsomassa.
Entä sitten, kun joku maksaa viinipullosta tuhansia ja vanhasta Ferrarista 25 miljoonaa euroa? Kullanvärinen käsilaukku menee huutokaupassa miljoonalla, siis Hermes-muotitalon krokotiilinnahkainen, Birkin-mallinen laukku. Malli on suunniteltu alun perin näyttelijä-laulaja Jane Birkinille (1946–2023). Toinen kuuluisa laukku on Kelly-laukku, suunniteltu Grace Kellylle (1929–82), näin kertoo asiaan perehtynyt vaimoni.
Siinäpä vasta turhuuksien turhuus, kun käsilaukut maksavat maltaita ja niitä myydään maailman metropolien huutokaupoissa koko ajan nousevaan hintaan.
Annan vihjeen: Kannattaa ostaa laukku Tokiosta, jossa on hienojen käytettyjen tavaroiden myymälöitä. Niistä saa iskemätöntä ylellisyyttä puoleen hintaan. Itse kerran ostin Casio G-Shock kellon erikoismallin parilla sadalla. Jotakin koreutta minullakin pitää olla.
Asuessamme Tokiossa olemme vaimon kanssa pohtineet tätä arvoitusta: Miksi kaupassa on aivan virheettömiä ja käyttämättömiä merkkilaukkuja?
Kuvio taitaa mennä näin: Johtajilla on rakastajattaria, nuoria koreita naisia, joille pitää antaa hienoja lahjoja. Rahan tarjoaminen taitaisi pilata hyvän suhteen. Laukut myydään hetimiten erikoisliikkeisiin eli muutetaan rahaksi. Jos laukkuun tulee yhtään naarmua tai rasvatahraa, hinta putoaa heti ja paljon. Myyjä saa ehkä neljänneksen tavaran listahinnasta, ja asiakas ostaa tavaran puoleen hintaan. Kaikki ovat onnellisia, joten hyvä on systeemi.
Totesimme, että kulunuttakin tavaraa myydään. Se menee puoli-ilmaiseksi, mutta ei kaikilla isoa rahaa ole Tokiossakaan.
Suomessa talousoppineet sanovat, ettei kansa kuluta tarpeeksi. Panevat rahat pankkitilille inflaation syötäväksi.
Talouden pyörä pyörii paremmin, jos kauppa käy. Mutta kun meihin on ensin kirkon ja sitten vihreiden ansiosta iskostettu näkemys kulutuksen ja erityisesti kaiken koreuden kauhistuksesta.
Kulutusjuhla on juhlista pahin. Vain joulu tekee poikkeuksen, ja siinä se sitten onkin.
Kyllä sitä joskus voisi ostaa pullon vähän parempaakin viiniä kuin sen iän ikuisen lärvilaatikon. Kerran sitä vain eletään, eikä maailmaa pelasteta ostamalla vaatteet kirpputorilta.