Vuoden 2006 salaperäinen euroviisuvoittaja Mr. Lordi, Tomi Putaansuu kertoi Iltalehden haastattelussa suhtautumisestaan terveyteen ja kuolemaankin. Hän kertoi elävänsä hetkessä eikä halua ajatella terveyttään. Terveyteen vaikuttavat valinnat hän näyttää tekevän täysin terveydestään välittämättä.
Lordi ei ole terveystieteiden asiantuntija, mutta oman elämänsä asiantuntija hän epäilemättä on. Toki Lordikin myöntää turvautuneensa sairaalahoitoon sydänvaivojensa takia. Ei sen enempää nyt Lordista, mutta tärkeän keskustelun hän laukaisi puheenaiheeksi.
Ihmiset ajattelevat omasta terveydestään, sairaanhoidosta, yksilön ja yhteiskunnan vastuusta terveydestä, sote-uudistuksen toteuttamisesta ja myös eutanasiasta hyvin eri tavalla.
Ajattelun erilaisuus näkyy myös eduskunnassa. Poliittiset päätökset ovat vaikeita asioissa, jotka pohjautuvat henkilökohtaisiin arvoihin, uskonnolliseen vakaumukseen, ihmiskäsitykseen, maailmankatsomukseen jne.
Esimerkiksi eutanasiasta näkemykset puolueiden sisällä hajaantuvat. Lakeja säätävässä eduskunnassa näistäkin asioista pitäisi kuitenkin löytyä yhteisymmärrystä ja saada aikaan päätöksiä. Helppoa tämä ei varmasti ole.
Kysymys on pitkälle siitä, mikä on sosiaali- ja terveydenhuollon perustehtävä melko nopeasti muuttuneessa tilanteessa. Lääketiede ja sairaanhoito ovat kehittyneet niin pitkälle, että luonnollinen kuolema on siirtynyt vuosilla eteenpäin. Kysymyksiä on paljon mutta vastauksia vähän.
Mitä enemmän ihmistä tutkitaan, sitä enemmän hänestä löydetään sairauksia, jotka voivat johtaa kuolemaan. Tutkimuksissa ja seulonnoissa ajoissa löytyneet sairaudet pystytään parantamaan aikaisempaa paremmin. Tämä on hyvää ja lohdullista.
Mutta tutkimuksissakin järkevyyden raja on jossakin. Ehkä pitäisi keskittyä ennakoiden erityisesti sairauksiin, joihin kullakin on perinnöllistä alttiutta.
Tieto, josta ei ole hyötyä, voi vain lisätä tuskaa ja ahdistusta. Tottakai kuitenkin tutkimuksiin kannattaa mennä aina heti, jos on selviä oireita jostakin sairaudesta.
Lääkäriliiton sivuiltakin löytyvän Hippokrateen valan mukaan lääkärien tehtävä on suojella elämää. Siinä mainitaan muun muassa: ”En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvo sellaisen valmistamiseen...”. Nyt kun terveysteknologia ja medikalisoitunut lääketiede on pitkälle kehittynyttä ja se on myös erittäin kallista, hoidosta on tulossa ongelma. Ihmistä on kuitenkin hoidettava niin kauan, kun se on järkevästi mahdollista.
Ollaan vaikeassa tilanteessa, kun keinoja elämän pidentämiseen olisi, mutta niitä ei ole varaa käyttää kuin suppealle joukolle. Siis ketä hoidetaan ja ketä ei.
Lääkäreiltä vaaditaan jo nyt, mutta vielä enemmän tulevaisuudessa, lähes mahdotonta, lähes Jumalan asemaan asettumista, tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Huoli herää jo lääkärienkin mielenterveydestä tehtävässä, joka on ihmiselle ylikuormittava.
Myös potilaiden mielenterveys on koetuksella. Jo pelkkä jatkuva sairauksien etsiminen tutkimuksineen ja pitkät tutkimustulosten odotusajat ovat ahdistavia. Elämästä tulee varsinkin keski-iän jälkeen kilpajuoksua kuoleman kanssa.
Lopputulos on kuitenkin aina sama, kuolema. Se on eri asia kuin tappio. Joskus se voi olla voittokin.
Taas tulee mieleen mr. Lordi ja hänen elämänfilosofiansa. Eletään päivä kerralla, miettimättä jatkuvasti koko ajan meitä uhkaavia mahdollisia ja mahdottomia sairauksia. Epäilen, että Lordi ei taida käydä kovin monta kertaa vuodessa lääkärin pakeilla. Eikä varmasti kuormita turhaan terveydenhuoltoa. Hän muistuttaa siis suomalaista miestä, enkä nyt tarkoita ulkonäköä.
Terveys ei ole hänelle elämän tärkein asia. Siitä tuskin kannattaa ottaa mallia, mutta olisiko siinä sittenkin jotakin mukaan otettavaa
Hän tuntuu ehkä ajattelevan, että kuolemaa ei tarvitse pelätä, se tulee murehtimatta, kun sen aika on. Se aika on se oikea aika, vaikka usein kapinoimmekin sitä vastaan. Siitä ei kuitenkaan tapahtuneeseen vaikuttavaa valitusoikeutta ole. Se ei saa olla ihmisen päätettävissä, eli noudatetaan Hippokrateen valaa, jonka lääkärit vannovat.
Missä menee raja hoidetaanko vai ei hoideta? En tiedä aivan varmasti, eikä moni muukaan. Ainakin tämä koskee jokaista ihmistä. Siksi aiheesta tarvitaan paljon lisää keskustelua.
Martti Saarikoski
Seinäjoki