Asiakas soittaa julkisen terveydenhuollon hammasterveysasemalle: "Puraisin ja sitten rusahti. Taisi lohjeta joko hammas tai paikka."
Empaattinen ääni kyselee kivut – sellaisia ei onneksi ole. Ääni huomaa, että on asiakkaan kolmen vuoden välein koittavan tarkastuksen aika. Ääni varoittelee valmiiksi, että nyt on edessä pitkät jonot.
Asiakas huokaa. "Varataan silti. Etsin sitten päivystyksen, jos tulee kipuja."
Pian ääni kysyy: "Varaanko sinulle tarkastusajan ensi kuun alusta? Sano sitten hammaslääkärille, että paikkailee, jos rusahduksesta on vaivaa."
Asiakas odottaa tietoa syöpätutkimuksesta. Sitä ei tule, koska erikoislääkäri on sairastunut. Lähisairaalassa ei ole saman alan osaajaa paikalla ennen kuin lomakauden jälkeen.
Poliklinikan henkilökunta pahoittelee vuolaasti.
"Teimme kiireellisenä lähetteen yliopistolliseen. Jos sieltä ei ole kuulunut viikon sisään, soittakaa poliklinikalle ja kyselkää mikä kestää."
Kuului ennen kuin kului viikkoakaan.
Nuo tapaukset ovat totta ja vain osa yhden perhekunnan sujuvista kohtaamisista Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän kanssa. Yhtymässä sekä terveys- että sosiaalipalvelut ovat olleet yhdessä jo puolitoista vuotta.
Jos sote-uudistus toisi kaikille suomalaisille tuonkaltaisen palvelutason, kansan asiat eivät olisi huonosti. Jos taso taas uudistuksessa laskee, nykytilaan tyytyväiset eivät taatusti kiitä.
Tavallisella kansalaisella ei ole selvää käsitystä siitä mitä uudistuksesta syntyy, mutta se olettaa, että päättäjillä on. Kansaa eivät kiinnosta vallan kahvat ja poliittiset intohimot, vaan se miten käy vuonna 2019, kun hammas rusahtaa?
Palveluiden pitää olla laadukkaita, luotettavia ja oman yhteisön tarpeiden mukaisia. Ne on syytä myös saada läheltä ja ripeästi aina tarpeen tullen. Kalliiksi ne eivät saisi tulla mutta ainahan hyvästä mielellään veroja maksaa. Arkijärki sanoo, että rahojen pitää jäädä omaan maahan ja työpaikkojen omalla seudulle.
Elokuussa hallituksen uudistusten esitysluonnoksen on tarkoitus lähteä lausuntokierrokselle. Uudistuksen pitäisi vuonna 2019 nykyaikaistaa palveluja ja parantaa julkisen talouden kestävyyttä taittamalla kustannusten kasvu.
Hallitus vakuuttaa, että samalla luodaan malli, jossa palvelut tarjotaan ihmisten tarpeiden mukaisesti toimivina palvelu- ja hoitoketjuina. Veronmaksajien rahat kilisevät näihin ketjuihin.
Yhtenä tavoitteena on pienentää myös alueellisia eroja ihmisten hyvinvoinnissa ja palveluissa.
Mitenköhän se tässä mallissa tapahtuu? Pudottamalla parhaat alas vai kiskomalla heikoimmat ylös?
JOHANNA PUUKKA